Tänä päivänä on nuorten työllisyys aika heikoilla kantimilla. Duunit on nuorille tosiaan ”kiven alla”. Työttömiä ”kyykytetään” ihan urakalla, puhun nyt kaikista työttömistä. Saan kiittää luojaa, että itse synnyin aikana, jolloin oli duunii laidasta laitaan.
Mulla loppu skole 1967 ja jo kesällä olin broidin kanssa raksalla duunissa. Raksa oli tossa Ogelissa, omakotitalon laajennusosa. Broidi oli mua 9 vuotta vanhempi ja hällä oli jo työkokemusta. Muistan ekan homman siellä raksalla. Se oli laudoituksen purku sokkelista. Siihin aikaan sokkelin laudoitus sidottiin niin että paksut rautalangat pitivät sokkelilaudat paikallaan kun valua tehtiin…No ok. Mun homma oli siis sahata rautasahalla paksu rautalanka poikki, jotta laudat voitaisiin purkaa. No rautalanka oli noin 5-6 millistä ja tilaa ei kauheesti ollu laudoituksen ja maan välillä. Jouduin olemaan pää alaspäin ja sahausasento oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvä.
No tietenkin rutisin ”ettei tuu mitään” ja ”en osaa..enkä saa”… Broidi otti rautasahan ja näytti mallii ja sit veti mua vähän sivuun ja sano että ”Älä valita tolleen vaan tee ja duunaa, isäntä ei tykkää että valitetaan työstä” Broidi opetti mulle että tehdään duunit eikä rutista, olen pyrkinny noudattamaan tuota ohjetta koko elämäni..ja kyllä se on hyvä ohje ollut.
No kesällä hokasin lehdestä että Hermanniin kirjakauppaan haettiin mopotsupparii ja menin hakee sitä duunii, niinku vaki duuniks. No en ollut vielä 15 vuotta ja täytin vasta tulevana jouluna, no sain sen duunin ja aloitin sitten kun joulu koitti ja olin 15 vuotias ja sain ajaa mopolla. Firma johon menin oli Hermanninkirja ja oli siinä Hermannissa ratikkahallien kohalla. Asuin silloin Paloheinässä ja sain mennä mopolla himaan. Asuttiin omakotitalossa joten mopolle oli lämmin talli, meidän kellarissa. Kirjakaupan takapihalla ei ollut mitään turvallista paikkaa mopolle, joten mulla oli ”oma” mopo myös vapaaajalla, jessss.
Hermanninkirja oli tosi snadi putiikki, mutta hyvä duunimesta. Opin tuntemaan Stadia ihan toisella lailla kun ajelin sitä pitkinpoikin. Hain kirjavälitysfirmoista mopolla kirjoja ja joskus…tai aika usein oli aika takapainoo ku oli painavii kirjoi takapaksissa. Se oli kyllä kliffaa aikaa ja tällä tahdon sanoa sitä että duunii oli kyllä nuorille tarjolla, JOS vaan halusi tehdä.
No, sitten nykyaikaan. Nuorten työttömyys on paha ongelma, niin nuorille kuin yhteiskunnallekin. Tänäpäivänä on vaikeaa olla nuori. Työn kautta nuori pääsee kiinni oman elämän lankoihin ja voi alkaa suunnitella tulevaisuuttaan. Työtön nuori hyvin usein syrjäytyy ja pahimmassa tapauksessa velkaantuu, alkoholisoituu ja saattaa elämänsä sekaville raiteille. Herää kysymys oliko silloin mun nuoruudessa helpompaa…no oli ainakin työn suhteen. Joka päivä joutuu lukee kuinka se ja se firma vähentää duunareita, en osaa edes kuvitella miltä ihmisestä tuntuu ku irtisanotaan työpaikasta, elämältä putoo pohja pois ja paniikki iskee, ainakin mulla kävisi niin.
Maailma on nykypäivänä jo itsessään turvaton ja tuntuu että joka päivä jossakin päin maailmaa tulee lisää ongelmia. Jos maailman asiat ovat sekaisin ja sitten vielä omat asiat menee sekaisin vielä työttömyyden kautta, on se kamalaa. Toivoisin kyllä sydämestä että Suomessa asiat paranisi ja nuorille aukeaisi työpaikkoja ja jokainen nuori saisi mahdollisuuden oma elämän tulevaisuuden luomiseen. Tietenkin toivoisin kaikille työttömille töitä, kaikille jotka työtä haluaa tehdä.
Toki he jotka haluavat opiskella niin se heille suotakoon. Opiskelijoiden toimeentulo pitäisi myös turvata niin, että ihmiset uskaltaisivat opiskella ja aloittaa opiskelun että ei tarvitsisi miettiä sitä että ”loppuuko leipä”. Hallitus kuvittelee varmaan että työtön on tahallaan työtön, no voi jotkut ollakin, mutta kyllä ihminen on luotu tekemään töitä ja menestymään elämässään. Opiskelun kautta ihminen saa oppia uusia asioita ja kehittyä, sillälailla yhteiskunta kehittyy myös.
Orvo Levonniemi