Länsisatama on esimerkki kummallisesta kaupunkisuunnittelusta

Kun kaupunkia suunnitellaan, ovat kaksi tärkeintä asiaa logistiikka ja viihtyvyys. Viihtyvyyteen on yhtä monta mielipidettä kuin asukkaita.

Sitä vastoin logistiikka on vieras käsite useimmille kaupunkilaisille, myös kaupungille itselleen. Logistiikan ja viihtyvyyden eivät tarvitse olla keskenään ristiriidassa. Kauniilla ihmiselläkin voi olla hyvä verenkierto.

Pääkaupungissamme, jossa luulisi olevan maan etevimmät suunnittelijat, ei näytä syntyvän hyvää jälkeä. Yksi esimerkki kummallisesta kaupunkisuunnittelusta on uusi Länsisatama, jota on voitu suunnitella tyhjältä pöydältä. Koko lähialue on ollut viime vuosiin saakka rakentamatonta maata.

Länsisatamassa käy noin seitsemän miljoonaa matkustajaa vuodessa, lähitulevaisuudessa saman verran kuin Helsinki-Vantaan lentoaseman 14 miljoonaa matkustajaa.

Helsinki-Vantaan lentoasema käsittää laajan terminaali- ja huoltoalueen. Sinne on erinomaiset yhteydet junalla, bussilla ja autolla. Esimerkiksi pysäköintipaikkoja suunnitellaan 3 000 lisää. Alueelta pääsee nopeasti pääväylille.

Lentokenttä, rautatieasema ja satama ovat paikkoja, joissa yksi kuljetusmuoto muuttuu toiseksi. Ihmiset ja tavarat eivät häivy vaan siirtyvät eteenpäin.

Ratayhteys rautatieasemalle purettiin

Kun Helsinki rakentaa ihka uuden sataman, näyttää kuitenkin siltä että sinne ei tarvita liikenneväyliä. Osayleiskaavan havainnekuvissa onnelliset perheet kävelevät iloisina tyhjillä kaduilla. Todellisuudessa dieselhiukkasia tupruttavat ulkomaiset rekat jyrisevät näillä lähialueen kapeilla kaduilla muutaman metrin päässä asuintaloista.

Kun yksi lautta on lähtenyt, odottaa 50–100 rekkaa seuraavaa lähtöä alueilla, jotka on suunniteltu asunnoiksi tai puistoiksi. Sitä mukaan kun Baltian tieverkosto paranee, tulevat liikennemäärät kasvamaan entisestään. Asian voi koululainenkin todeta katsomalla Euroopan karttaa.

Länsisatamasta oli ratayhteys suoraan rautatieasemalle. Se olisi mahdollistanut nopean siirtymisen jatkoyhteyksiin. Rata kuitenkin  purettiin. Tilalle rakennettiin raitiovaunuratkaisu. Raitiovaunulla on kahdeksat liikennevalot ja 40 suojatietä ohitettavanaan ennen kuin se pääsee rautatieasemalle.

Länsisataman auto- ja huoltoliikenteelle ei ole suunniteltu kunnon liikenneväylää. Alueella on vain kokoomakatu asuintalojen liikenteelle (7 000 autoa vuorokaudessa). Raitiovaunut kulkevat kymmenen minuutin välein huomioimatta laivojen tuloaikatauluja.

Vaikea uskoa, että olemme näin tyhmiä

Jos Jätkäsaari rakennettaisiin osayleiskaavan mukaan, ei edes sataman henkilökunnalle löytyisi riittävästi parkkipaikkoja, saatikka Mynämäeltä tuleville matkustajille.

Helsinki haluaa lisää risteilijäliikennettä. Kesällä voi jopa viisi risteilijää käydä satamassa yhden päivän aikana vuoroliikenteen lisäksi. Tämä vaati noin 200–300 linja-auton nopeaa pääsyä keskustaan ja sieltä pois, jotta turistit ehtivät myös asioida kaupungilla.

Puhutaan korkeasti koulutetusta kansasta. Missä se näkyy? Nyt pöydälle oleviin koulutuksen leikkauksiin ei voida vielä vedota. On vaikea uskoa, että olisimme näin tyhmiä.

Ainoa järkeen käypä selitys on se, että asioita viedään eteenpäin, mutta niitä tarkastellaan kapeasta näkökulmasta ja erikseen. Vahvaa ja kokonaisuuden kannalta parhaan kompromissin tekijää löydy, koska se voisi olla poliittiselle uralle tuhoisaa.

Kun kukaan ei ole tehnyt väärin, ja kuitenkin menee pieleen, on järjestelmässä vikaa.

Kaupunkisuunnittelu on strategisia valintoja

Demokratiassa päätöksenteko on aina kompromissien tekoa. Yhden asian ajaminen tai päätösten tekeminen puutteellisilla tiedoilla vie asioita helposti huonoon suuntaan.

Poliittiset intohimot pitäisi ohjata sinne, mistä löytyy monta ”oikeaa” vastausta eli strategian valintaan. Kaupunkisuunnittelun linjaukset ovat suuria strategisia valintoja   –   rakennetaanko tiheästi matalia rakennuksia vai harvemmin korkeita.

Kuntien menot ovat suurimmaksi osaksi eduskunnan säätämien lakien aiheuttamia kuluja. Suurimpia kuntien ”omia” asioita on kaupunkisuunnittelu. Siksi kaupunkisuunnittelussa pitäisi antaa enemmän tilaa asukkaille ja toimia kuten taannoin päättyneessä Guggenheim-keskustelussa.

Pyydetään ehdotuksia maailman parhailta suunnittelijoilta. Sen jälkeen käydään laaja yleisökeskustelu, jonka pohjalta tehdään poliittinen linjanveto. Tämän jälkeen asiat etenevät ammattilaisten voimin.

Miljoonia maksavien viemäriputkien materiaalin valintaan harva poliittinen päättäjä pystyy antamaan lisäarvoa.

Kirjoittaja Henrik Immonen on strategiseen suunnitteluun perehtynyt hallitusammattilainen.

Lähde: Talouselämä 15.5.2017 / Tepatti

__________

Stadin liikennesumppu – Ruoholahti

Ku tsiigaa vanhoja Stadin karttoja tai tän päivän satelliittifotoi, yks on ja pysyy – Stadi on niemi, jonne tulee motareita ja stogeja lännestä, pohjoisesta ja idästä sekä laivaväylii etelästä. Stadi kasvaa orgaanisesti länteen, pohjoiseen ja itään, erityisesti motareiden ja stogeratojen varsille. Jengii muuttaa duunin perässä Stadiin ja sen ympäristöön.

Stadi päätti vuosikymmeniä sitte siirtää satamat Vuosaareen. Hyvä niin, mut sen toteutus jäi torsoks, sillä kaikki botksifirmat ei halunukkaa lähtee sinne ku siirrolle ei ollu sanktioita, vaan ne jäi Skattalle, Olympiakajalle, Jätkään ja Länsisatamaan – ja niiden rajusti vuosi vuodelta kasvavat matkustaja- ja rekkatrafiikit jäi pyörii Stadin, sisään- ja ulosmenoväylille – vuorokauden lähes kaikkina tunteina ja viikon kaikkina päivinä.

Ex-satama-alueiden laajennukset merialueiden maatäyttöjen osalta toteutu, jotta päästii byggaa lisää asuntoja täyttöalueille Jätkään, Länsisatamaan. Mut Ruoholahden alueen infran funsimisesta ei kukaan Stadissa ollu kiinnostunu – eikä ilmeisesti vieläkää?

Sillä niinku kartoista ja arjesta voi hiffaa

– Mecklu on pääväylä Tölikästä, jolle ei ole vaihtoehtoo ajettaessa Hietalahtee, Ruoholahtee, Länsisatamaa, Laruun tai Länsiväylälle

–  Hietalahdenrantsu on pääväylä ajettaessa keskustasta Ruoholahtee, Jätkäsaaree, Länsisatamaa, Laruun, Länsiväylälle

– Jätkäsaaren asukasmäärä kasvaa jatkuvasti ja vauhdilla, Länsisatama vilkastuu ku uusi iso terminaali otetaan ens keväänä käyttöö ja botskirafiikki matkustajien ja saattoliikenteen sekä rahdin meno- ja paluuliikenne ohjautuu snadisti Crusellin sillan kautta Länsiväylälle ja bulisti katuverkkoo pitkin Ruoholahteen –trafiikki jumiutuu Ruoholahtee 24/7.

Ja jo nyt jengi tietää, et Jätkästä siirtyy matkustaja- ja rekkatrafiikkia Länsisatamaan ja sieltä edelleen Hernesaareen, jonne myös ohjataan kaikki tosi bulit risteilybotskit ja niiden trafiikki ohjautuu Ruoholahden lisäks – Kaivariin, Tehtaangartsalle, Hietalahteen…

Stadin julkinen liikenne on päätetty toteuttaa sporilla, tavoitteena vähentää autoilua. Mutta miten se sporilla toteutetaan, edes välttävästi, Jätkäsaaren ja Länsisataman kahdella tai kolmella sporalinjalla (8, 9 ja 6T, jotka jo ny o aina täysii), jotta se palvelisi edes noiden alueiden nykyisii asukkaita, yhä lisääntyvää asukas- ja matkustajatrafiikkii?

Nää kaikki probleemat kulminoituu taas Ruoholahteen – niiku 1950 ja 1960-luvulla, jollon satamien stoget vekslas vaunujaan, ennen ku stoge ja vaunut oli saatu kondikseen ja vedettyy Baanan kuiluun ja veks, ni koko liikenne Stadin keskustaan/keskustasta stondas ja jengi tsiigas tota performanssii joka päivä, vuodesta toiseen.

Aikaa olis ollu vuoskymmenii ja historiasta olis voinu ottaa oppii suunnitteluu, mut…

Toinen asia joka toteutu oli satamien stogekiskojen purkaminen: osaan entisistä väylistä bygattii fillareille omii eritasoliittymii ja gartsoja, Ruoholahdesta keskustaan – Baana, jonka suosio sokas kaupunkisuunnittelun: nyt fillaribaanoja duunataan lähes kaikille mahdollisille sisään- ja ulostuloväylille: Mecklu, Hämeengartsa… ajoneuvoliikenteestä Stadissa tehdää entistä vaikeampaa. Miks?

Siks, et Stadin suunnittelussa ei oo ollut enää vuosikymmeniin kartanlukutaitoo, ymmärrystä tai haluu ottaa maantieteellistä faktaa huomioon: Stadi on niemi / niemellä.

Siks, et ei ole haluttu kehittää suunnitelmallisesti kaupunkirakenteessa liikkumista, vaan on hoidettu eteen tulleita ongelmia, ongelma kerrallaan, tsennaamatta, et kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tulevaisuuteen.

Simppeli ja havainnollinen opintoredu, jota ei tartte tehdä edes ulkomaille, kannattais duunaa kimpassa koko Stadin suunnittelijaporukan kans, vaikkapa Malmin lentoasemalta – helikopterilla. Tsiigaa miltä Stadin niemi näyttää ilmasta – se ei vaadi kartanlukutaitoo, se vaatii vain hiffaamista, et erottaa oleellisen epäoleellisesta – ja jos näkyy liian paljon ”lillukanvarsii”, nostetaan snadisti korkeutta, samalla näkyy vähän kauemmaksi – tulevaisuuteen.

Viel ei oo liian myöhästä duunaa tota opintoreduu, ku kaikki kutenki tsennaa, et se o jäänny suunnittelijoilta flygaamatta, muuten käy nii et Ruohiksessa, Hietalahdessa ei pääse liikkuu ku fillareilla – sporien, rekkojen ja landelta tulevien ja sinne palaavien turistibussiryhmien kaaoksessa.

Vai oliks suunnittelijoiden tarkotus et tää vuosi oliki Stadin ja HOK-Elannon Alepa-fillarien testivuosi, sillä uudet fillarit toimi ja teki tulosta ja ens vuodeks niitä hankitaa lisää Stadiin (turisteille) ja espoolaisille snadisti kans, ettei ne kitise, ku nekin venaa Ruoholahden liikennesumpussa, Länsimetron valmistumista sitte joskus?

Kirjoittaja Kari Kemppinen on maallikko stadilainen, ei-asiantuntija, Slämyn ex-päätoimittaja

Lähde: Verkkolehti Slämy hedari / 22.10.2016