Ihme juitsu. Oon usein funtsinu, et toi joraaminen, on bulein staili, hiljasenki kundin, treenaa skotaa gimmaa. Et, yleensäki, jos oikein funtsii, on huisin stärää, et ku kundi pokkaa lehmiksessä staijaavalle giltsille, niin nää kaks ventoo, sit starttaa leijuun musan tahdissa, ekaks snadisti hapuillen, toisen jorausstailii tsögaten.
Minnaan, et kerranki Hämiksellä, yks daami totes, et tää mesta, onki varmalla stuidujen mesta. Tsiigasin daamii, et miks niin. No, typy jatko, et ku kundien handut, tässä mestassa, on ku beibin pylly, pehmeet. Et tällaiki, sit kumpiki joraaja, starttaa snadisti kerrallaan, byggaa dataa toisesta. Sit joskus, tää ekaki styki, jota jorataan, voi jo duunaa buliiki intresanttii, partrenii kohtaan. Ja finaaliks, tästä ekasta pokkauksesta, voiki sit starttaa, näitten kimppahistoriaa.
Oon kans usein jortsuvuosina funtsunu, et mistä tää kahen, peräkkäisen stykin setti, ois niinku födannu. Ainaski oli bulisti iisimpää starttaa bamlaan giltsin kera, tän parin kolmen minsan breikin aikana. Sit sillai pääsi, ainaski snadisti, ujoki kundi väijyyn tän giltsin sieluneloo ja sen födausmestan murteita.
Funtsikaa nyt, miten fitissä sä voisit, vaikka jossain dösapysäkillä, pokkaa jollekki södelle giltsille, alkaa nojaa siihen, ja kysyy, et staijaat sä useinki, venaamassa dösää, tällä pysäkillä. Studaan vaan, et vois tulla veskasta.
Jaakko Koroma
