Hakke oli Tölikän kundeja. Se budjas Runskilla ekassa kerroksessa mutsinsa ja faijansa kera, vastapäätä Eliteen raflaa ja Runskin skikkarii. Haken skriinaus oli persoonallinen, nopee ja sydämellinen. Sen skriinauksen oli iisi tsennaa.
Haken kroppa oli niinku hyvällä telinejumppaajalla vaan pystyy oleen. No, se kyllä oli hiffannu sen helvetin hyvin itekki. Himabailuissa usein ku Hakella starttas toi Muscatto Pasitto kohota 0,8 promilleen sen pollassa, födas aina sama hoku: ”kundit hei, joka jannu stikataan paita veks”.
Hakke oli kondittoorin opissa. Sen faija oli kans jo vuosii harjoittanut tätä jaloo ammattii. Haken mutsi oli hiljanen ja hauras taiteilijasielu. Haken ja sen faijan duunipäivä starttas yleensä jo aikasin aamuyöstä, sikski niillä oli diili ookaa ekan sporan kyydissä lähelle niitten duuniinmestaa. Tää oli se aikanen sporahugi joka kuskas näitä HKL:n kuskeja ja rahastajia niitten varikolle alottaan busa- ja ratikkatrafiikin heräävän Stadin aamu-uniselle jengille.
Sit paljon myöhemmin ku ei roikuttu meidän jengin kundien ja gimmojen kanssa enää niin paljon kimpassa joku bamlas, et oli hiffannu vilaukselta Haken jossain ihme hämyssä jengissä. Ei ollu tuntee tätä meidän vanhaa kafruu. Brenkku ja varsinki kaikki fitin medisiinit oli jo merkannu tän kundin ja sit ne vähitellen skruudas sen sielun ja elonilonki. Tää kundi vaan häippäs jonnekki kauas sen ikiomaan utulandiaan.
Kuultiin sit joskus, et tää meidän kafru oli kletrannu Bottan katsille ku portsari ei ollu päästäny sitä sisään tähän raflaan. Joteski sit flygas sieltä gartsalle. Meidän kummitypyn faija joka oli brankkareissa usein tsirrakuskina, joutu sit noutaa Haken sieltä pimeeltä syksyiseltä gartsalta.
Silloin nelkytä vuotta sitten, ei tsirrakuskit ollu mitään ensihoitsuja. Asiakkaat vaan heijattiin paareille ja parit remelit poseen kropan ympärille, pillit ulvoon ihme joikuu ja punaset lyysit katsilla vilkkuun ja sit kohti Tölikän- tai Marian hospitaalin ensiapuu.
Nyt ku joskus funtsin Hakkee, minnaan vaan enää, et ”fifi hugi, mai klabi”. Mitä tää sit merkkaskaan, mut onks sillä enää sit mitään väliikään. Hakke on kuiteski jo skolannu veks.
Runskin skikkari. Aina sydämessä.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
