”Toivottavast kukaan ei oo erehtynyt pitään sua nopeaälyisenä” hehkutti vaiffi yhtenä päivänä ku mä en pysyny sen ajatusmaailmas messis. Tarttee myöntää et ihan heti ei aina tendaa. Joku viisas on sanonu: ”friidun kans bamlaaminen on yhtä vaikeeta ku sanomalehden pluggaaminen kovas tuules”.
Alkuhistorias ei oo rekisteröity födauksii nii tarkkaa ku nykyään. Se tais olla Rooman keisari Augustus, se joka keksi verotuksen ja tarvi tietää ketä sen valtakunnas budjaa. Ku tsyrkka rupes pitää kirjaa jengistä nii voitii tsekkaa synttäriajat. Mis vaihees niit on ruvettu viettää? Onks ne ekaks ollu skidien yksvuotisbileet, skidithän delas usein alle vuoden ikäsinä ja siks jo yhden vuoden eloo kannatti bilettää.
Keskiajalla aikuset delas reilust alle viiskymppisenä. Keski-ikä tais olla about 35 vuotta. Viime vuossadalla ja viel nytki viiskyt on se vuosi jost duunataa lehteen foto ja saadaan lahjaks keinutuoli tai hopeepäinen kävelytseba. Se näyttäs olevan niinku keskipäivän seisaus jost alkaa alamäki ja takaseinä häämöttää. Höpsistä vaan!
Meidän kundien elinajan odotus on jotain seiskytkuus vuotta ja friiduilla noin kaheksakyt. Moni yhdeksännkymppinen on viel aktiivielämäs kii. Satasen rikkoo yhä useampi myös Suomessa, maailmalla niitä on miljoonia. Lähtölaskenta ei todellakaan ala viidestäkympistä, haloo!
Me ollaan himas vietetty erilaisii synttäreit ja aina funtsittu joku juju jonka juhlakalu muistais myöhemminki. Yks parhaimpii oli ku Sirje täytti vuosii (friiduthan täyttää aina vaan 21 v) eikä halunu pitää mitään bileitä ku sattu oleen arkipäivä.
Aamul dokattii himas borkat ja hän sai tulipusun ja pakolliset punaruusut. Mä funtsasin kuumeisest jotain kliffaa yllärii. Sit mulla välähti. Ku tultii firmaan mä skulasin meidän frendeille ja kerroin et Sirjel on synttärit ja olis kliffaa jos soittaisit mut älä kerro et mä annoin vinkin.
Naapurihuonees alko kuuluu glaiduja riemunkiljahduksia: ”IHANAA SÄ MUISTIT”, ” HAUSKAA ETTÄ MUISTIT”, ”AI SÄKI MUISTIT”. Meill on viisi sisääntulevaa linjaa, kaikki puhelimet piris ja synttärisankarill oli täys duuni ehti vastaa kaikille. Välil se kävi mun huonees ja sano ilosena ”KYL ON IHANAA ET TUTUT MUISTAA ”. Parin tunnin kuluttuu se tuli uudestaa mun huoneeseen, hymy oli hyytyny, tarttu mua kragasta, katto mua tiukasti öögaa ja tivas ”OOTSÄ MENNY KERTOO NIILLE ET MUL ON TÄNÄÄN SYNTTÄRIT? Mä yritin näytellä hämmästynyttä mut sit mun totinen pokka petti ja mä sönkkäsin: ”NO KU MÄ HALUSIN ET SÄ MUISTAT NÄÄ SYNTTÄRIT”. Taatusti on muistanu ja samalla mä todistin itselleni – ja vaiffille – mun nopeaälykkyyteni.
GRATULIS !
Lasse Liemola