Kuvan lähde: Finna.fi
Arne pietinen OY 1934
Tosta gubbesta kaks metrii ylöspäin oli mun bunkka Virkamiestalossa,
Krunikankatu 2:n E-rapussa.Gamlan mestausmestan stebarit on roudattu vex
ja bärtsiin tehty syvä monttu klitsua varten.
Tossa tää jätkä karaistui niin että mä kaveeran nykyisin skideille: Fafa ei skagaa mitää;
ei ketää; ei koskaa, ei milloinkaa; missään, paitti Linzin spöökistågen vakee”
Krunikassa staijaa haussi “Virkamiestalo”, joka bygatiin iha viiskytluvun alussa. Aravahaussi oli tarkotettu valtion virkamiehille. Kaikki tsennaa, kun sanon Alkon talo. Minnaan, kun faijan kanssa kurkittii, ku vankilakundit duunas montussa byggan botnea. Ennen Olympialaisia flytattiin Saariniemenkadulta Pitkän Sillan “paremmalle” puolelle.
Kruunuhaangartsalla oli skidien mieliä huippaava kolkko menneisyys; galtsilla oli ollu mestausmesta. Hirsipuun jämät oli krigun pommituksessa levinny mäkeen ja vastapäisen haussin tiilifasadissa näkyy vieläkin pomminskraadin fixauksen jäljet. Me gaiffarit brassattiin mestausta pyykkijakkaran päällä.
Mestoilla oli ollu myös tunkio, jossa aikojen safkoista luita. Bonet kasattiin “mestattavan” niskalle, josta läjä brakas, kun puumiekalla huitastiin.
Meidän rapun klitsu oli just ton entisen bärtsin kohdalla. Aina, kun menin klitsuun, karjasin: “möröt hemmettiin, täältä tulen minä ja vielä kaksi muuta”. Toi (- ja Kaisiksen apteekin raakakalanmaksaöljyn huikat suoraan flisasta) anto hyvää botnea ja karaisi kammoja vastaan.
Alkosta oli monenlaista hupia pihan kundeille; Puisista Kossu- ja Jallulodjuista bygattiin koijia, joita putiikin väki arkena joutu kiukkusina purkaan ja pinoon. Flindan peltikorkeista sai busattua botskeja, joilla skabattiin katuojassa, kun sade stroolas vodkaa tarpeeks. Gartsalla ja Liisanpudessa dallas lestinheitäjää ja kirjavaa jengiä, lättähattuja ja filmistaroja Liisiksen studiolta, Dallapeemuusikkojakin; oli skoudet ja pudevake hätistämässä, tarpeen mukaan.
Haussissa budjas sata skidiä; skole johti Oikiksesta Kaisikseen, sieltä Ressuun, Norssiin, Tossuun tai Krunan paikallisiin. Elämät hajotti jengit tahoilleen.
Nyt joskus tulee kurvattua kulmille; kaikki näyttää liiankin siistiltä, piha on puiden rehevöittämä, skidien kirkkaat äänet on vaiennu, mestat on kutistunu snadeiksi gamlan öögassa. Espoolainen juntti tsiigaa menneisyyteen. Gamla imee siitä poweria! Voi olla, että skrivaan joskus lisää, vai onko joku toinen vielä kuosissa skrivaan?
Foto Maurinkadun galtsista löytyy jostain kuva-arkistosta. Voin kaivaa, jos sellaisen julkaisu on tässä mahdollista.
Teksti Aaro Seppälä