Yks Tane, meiän hösestä, gamla frendi, froogas multa josko mä lähtisin sen ranchille linnun pelätiks. Sillä kun oli duunimesta auki. Se kun skagas et räkätit skruudaa kaikki sen kirsikat ennen kuin ne ehditään plokata parempiin suihin. Tanella kun on farmi Perniössä, joka on yks provinssi jossain tuolla läntisellä Uudellamaalla. Se kerto et se on villi työnantaja, joka ei kuulu mihinkään liittoihin eikä muihin marttoihin tai yleensäkään mihinkään, mikä sitoo sen duuneja työnantajana ja näin ollen sitä sitä ei koske mitkään Tessit tai ressit puhumattakoon työturvallisuudesta ja liksaa se ei myöskään bungaa ko duunista.
No mä otin pestin vastaan kun se kerto et mä oon ylivoimasesti paras ja sopivin monien hakijoiden joukosta ja tietty myös ylikvalifioitunu, mut kun se lupas vielä että kuormasta saa skruudaa niin paljon kun maga vetää ja himaan saa föraa niin paljon kun ehtii yhden päivän aikana plokkaa. Mä kun oon ahne ja kun kerran halvalla saa niin miksei, niinkun joku Sulo aikanaan jossain tv-setissä.
Pakattiin mamma ja ämpärit biligaan ja startattiin skujaan Länsiväylää pitkin kohti uutta duunimestaa. Tietsikan mukaan ajoaika perille oli timme ja nelkytminsaa. Oltiin skujattu jotain puoltoista timmee kun mä froogasin kartturilta , joka sattu oleen mun vaiffi, että ollaanko kartalla? Ai millä kartalla se vastas. Siinä se oli taas familikragis lähellä.
Siinä oli menossa samaan suuntaan yks gamla mummeli potkutselillä, jossa oli fillarit alla. Mä stannasin ja ja utelin mummelilta, et missähän päin se mahtaa olaa Perniö? Mummeli vastas: Sine olla paljon paljon väärä tie. Sine olla kohta Ekenääsissä. Perniö olla tuolla päin.Se kait oli sitä paikallista aatelissukua kun se ei oikein bamlannu tätä härmää. Mut kansain väliisillä käsimerkeillä tai kuurojen kielellä homma klaaraantu et tonnepäin. Mä jo yhessä vaiheessa funtsasin et ollaanks me ylitetty valtionkin raja jossain.
Onneks mulla on se biligamalli, jossa on kääntyvät etupyörät ja sain vedettyy uukkarin siinä baanalla ja takaisin parikymment kilsaa. Mä luulen et jos ei joku olis keksiny näitä älykännyjä niin me oltais varmaan vieläkin redulla jossain Utsjoki-Kevo huudeilla. Mä kun en laittanu päälle gesmiä kun mammalla oli puhelimessa saadut selvät tsörausohjeet.
Siellähän se Tane sitten tsittas postilodjuilla. Oli tsitannu jo kokonaisen timman meitä venaamassa. Se ilmoitti mulle heti et mä oon sille pydessä kaks timmee duuniaikaa kun työn antajan timme vastaa kahta duunarin timmee.
Päästiinhän me loppujen lopuks perille ja duuniin. Sen päivän aikana mä aloin diggaan ja synkkaan niitä mustia kundeja joita förattiin Afrikasta jenkkeihin niille puuvillapelloille. Lämpöö kun oli enemmän kun mitä lääkäri määräs. Ainaski kolkyt pykälää. Ja ampparit oli koko ajan puolustamassa niitten herkkuja ja räkätit duunas omia pommejaan kun me oltiin niitten reviirillä. Kyl siinä sai handu heiluu toiisenkin kerran,et sai ämpärin pohjan peittoon kun ne marjat oli aika snadeja, kun on ollu kuiva kesä. Kaiken kruunas kylläkin sitten Tanen puilla lämmitettävä bastu, jossa saatiin tvetattua vege kaikki amppareitten pistot ja räkättien skeidat.
Himaanhan me osattiin ihan iisisti kun reitti oli treenattu pariinkin kertaa.
Seuraavana päivänä se sitten himassa alko varsinainen orjatyö. kun alettiin jalostaa niitä kirsikoita mehuks ja hilloks. Siitä sitten paremmin joku annan gäng, mut voin mä siitä sen verran kertoo, et kyllä pontikan keitto on iisimpi (ja kivempi) duuni kun hillon teko.
Sit kun se hillo aikanaan tuli rediks niin kyl se korvas yhdessä saunomisen kanssa ne amppareitten pistot ja räkättien paskat.
Mut kyllä ahneella on paskanen loppu.
Teksti:Hemppa