Funtsikaa nyt snadisti. Mun faija födas 1911 ja mude 1912. Tää mun armas himalandia, v. 1917. Snadisti toi galsa blosis viiltää herttaa. Näähän meitsin vanhemmat, staijas muutaman vuoden, tän Venäjän Suurruhtinaskunnan alamaisina.
Varmalla moni muuki jengistä, ku starttaa skäfästi räknään, hiffaa saman, niitten vanhempien alkuelosta. Joteski vaan tää Suomen elo svedujen ja slobojen alistamina, sijottuu ainaski mulle, tonne hämyyn, unohdettuun, historiaan. Se, et tää slobosorto, onki vielä näin helvetin iholla, duunaa kyl meitsillä, byysat tutiseen.
Kantsuisko vaik nykypolvelle, mun friidun giltseille valistaa, et ei tää kaikki, mitä ne pitää itsestään selvänä, oiskaan sit finaalissa ihan niin. Sikski, ku tää yks kundi idässä vihjaa, et niillä nää rajat ”joustaa” .
Ehkä tää mun vikinä, on vaan tätä mun ainaista, mielenkuohuu.
teksti: Jaakko Koroma
