Suhattiin vaiffin kera ekaks Honkikselle ja sit Malmille, Isänpäivän takii. Näähän on niitä robottijuitsuja, ku tarttee aina vaan, joka vuos, duunaa. Molemmat faijat sai havuja perkele ja kynttilätki tuli stendattuu, ku tällai sit, ainaski meitsi kusetti itteensä, et ois niinku bungaamassa, jotain hiton kiitollisuuden velkaa jostain, faijalle.
Treenasin duunaa öögat poseen ja tsögaa jotain kliffaa minnausta faijasta. Ei kyl tullu, snadin kundin, bulimmin tsitattuu fatsin sylkyssä. Ei blosannu jelppipuhallus, ku handuun tuli pipi. Hämy minnaus, et faija lyftas meitsii joskus kainaloista ilmaan, niin monta kertaa, ku synttärilukema valisti.
Snadisti vaan studaan, et moni muuki tästä jengistä, jos vertaa omaa faijaansa nykysiin, voi hiffaa, et miten pariki sukupolvee faijoja, on födannu ihka nyyaa stailii skidien ja fatsien välille.
Ku oon joskus tsitannu Sellon Puffossa ja sattunu lysnaan, ku pari nykyfaijaa, on pamissu keskenään, niin on tsörannu sellanen fiilari kuuppaan, et onks nää faijat joteski muuttumassa kaksneuvosiks. Kundit vertailee vaippoja ja bonapiltteja. Sit funtsii rintaruokintaa tai flindasyöttöö.
Mut sit finaalissa, ei oo ihan salettii, et mitä meitsinki friidu, sit aikoinaan Iskänpäivänä funtsii, ku staijaa meitsin häär viilar stebun äärellä.
Jaakko Koroma