Face ei unohda

Face ei unohda. Se jaksaa muistuttaa vuosienkin takaa skrivatuista muisteloista.
Tääki snadi stoori kyl varmallaki todistaa, et joskus toi fakta födaa draamaa bulisti enemmän, ku joku dorga vängällä väännetty fiktio.
Ku meitsin systeri ja sen siippa Meikusta, flyttas Nykiin jotain 50 vuotta sitte, niitten eka hima staijas Bronksissa. Sit Systerin mies byggas niille haussin Highland Lakesiin New Jerseyyn, Appalakkien vuoristoon 85 kilsaa Isosta Ompusta.
Systeri hääräs himassa ku skloddit oli snadeja ja ku ne kävi vielä skolee. Sit ku nää kaks kundii ja gimma, ei enää hinkunu mutsin jelppii, niin systeri otti duunipestin snadiin kylähandeliin niitten lähellä.
Täällä handelissa vieraili pari kertaa viikossa, jotain 70- vuotias starbu. Iso parski äijä, skäfästi nukkavieru. Sit tää kundi tuli vähitellen systerille tutuks. No, sit kerran tää urho uteli systeriltä, et tsennaisko se jonkun siistin friidun, ku se tarttis siivousjelppii. Systeri funtsi, et se vois vaik handlaa itte tän siivouskeissin. Ne sit duunaski diilin.
Sit, ku systeri oli ekaks riehunu harjan ja kiffelin kera sen ukkelin himassa, systeri yleensä duunas borgat. Ku tää äijä budjas ihka ypö sen snadissa haussissa, joka oli joskus ollu jonkun kesismestana, systeri kyl hiffas, et se hinkuna venas päästä bamlaan systerin kera. Tällai sit vähitellen se starttas snadisti raottaan sen hististä.
Se kaveeras, et se oli ollu tokassa maailmansodassa buli kenu, yhen itäblokin maan armeijassa. Omisti bulin kartanon landella ja makeen hösen Tonavan rantsussa. Sit ku slobo sodan finaalissa oli höökiny sen maahan, se oli ton CIA:n jelppimänä päässy häippäseen haneen Wiiniin Itävaltaan ja sieltä sit salaa botskilla rapakon yli Jenkkeihin. Alko tseenaan fyrkkaa, ku visiteeras jenkkiyliopstoissa bamlaamassa ja ku siltä löyty sit lisäks tota pörssitalenttiiki, niin se avitti sitä vähitellen vaurastuun.
No, systeri sit kohteliaana tietysti lysnas tän starbon stooreja, mut systerin hertta kyl skriinas koko ajan, ku tää ukko bamlas niin tosissaan tällasta skeidaa. Mut sit systerin smaili kyl snadisti starttas hyytyyn, ku toi rautaesirippu brakas ja tää ”kenu”, alkoki pakkaan sen pakaasii ja valisti systerii, et nyt tuli telegrammi, et tarttis flygaa Tonavan rannoille intin hommiin.
Tää jäbä oli tosiaan, ihan oikeesti kenraali ja sen maan intin ylipäällikkö.
Sit vuodet kulu ja systeri handlas tän kenun juitsuja Jenkeissä, ku tää kansansankari oli kiinni ruodisjuitsuissa. Sit tää jäbä starttas aneleen muutaman vuoden kuluttuu, et systeri tulis treffaan sitä sen kotimaahan. No, se lupas piffaa kyl flyggetiketit.
Yks kevät systeri sit noudatti sen kaipuuta. Systerin flygge ku landas sit sen maan kentsulle, niin systeri roudattiin VIP- dörtsin kautta ineen flyggesteissille. Tää kenu venas ihan intona sitä siellä ja bilikasafööri skujas ne tän bulin uffarin makeeseen himaan.
Systeri kerto, et tää sen isäntä esitteli systerin tän landen pressalle ja pääministerille jossain coctaili juitsuissa. Sit ne meni kerranki tsiigaan jotain oopperaa. Tän kenun suku omisti makeen aition siinä oopperahaussissa ja ku ne dallas ineen tähän aitioon, niin tää hela muu katsojajengi salissa ponkas stondaan ja ablodeeras systerille ja kenraalille ainaski pari minsaa.
Joskus vaan tää ihmisen elo on bulisti enemmän, ku mitkään satukirjan Prinsessa Ruususet ja Prinssi Rohkeet. Eiks jehna.
Vedetään joskus 80-luvulla aamulenkki systerin miehen (oik.) kera New Yorkin Centralparkissa. Oli vielä silloin meitsilläki toi kondis ku kiviaitaa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *