Taivas pysyi tutun harmaana.
Maa oli valahtanut valkoiseksi.
Lumi kerääntyi sklobojen kärkiin.
Voi, tätä vapauttavaa valkeutta.
Flyysis virkistää apeutuvaa daijua.
Ensisnöge oli liidellyt Valkkaan.
Valkan puistossa viti oli kasautunut
puistolehmusten ja vaahteroiden
rungoille ja väkeville käsivarsille.
Lumen puuteroima sähköpotkulauta
oli jähmettynyt kartsan reunalle.
Ihmisjäljet rikkoivat valkoisen pinnan.
Tuulipukuinen faija raahasi Studarilla
kahta penskaansa lähikauppaan.
Tölkkiveska oli fulsa, safka oli finito.
Perhe kahlasi Paavalinkirkon puidessa.
GeeBee kantoi snögeviittaa harteillaan.
Skidit vetivät pulkkaa peffamäkeen.
Hämiksellä aurattiin suolattua baanaa.
Likainen sohjo roiskui jalkikselle.
Kauan ventattu talvi teki taas yllärin.
Läpi valkeuden ja harmaan haikeuden
me finnaamme koronan tuoman vaikeuden.
Me dallaamme kohti uudistavaa kevättä.
Teksti ja kuva;Matti Laitinen
3.1.2021