Eltsunajot skabattiin aina Äitienpäivänä. Me kundit kyl yleensä staijattiin jo ne kolme treenipäivääki ennen skaboja Eltsussa. Mähän olin ihan mamero jo skloddina ja kun nyt funtsin, niin en tainnu skraappaa montaakaan skolepäivää ja olla kundien meggessä siellä risiiniöljyn huisin jänskässä döfiksessä.
Buli ihanne meille kundeille oli tietty tää Curt Lincoln, jonka ulkonäkö oli ku jonkun englantilaisen rikkaan aatelisen. Se skabas midgetluokassa. Nää midgetit oli snadeja skabareita, mutt silloin kovia rasseja, ainaski meidän kundien mielestä. Tää Lincoln kyl finnas yleensä joka vuos nää midgetit, jos sen välillä ylitrimmattu motti vaan skulas maaliin asti.
Pari sveduu ja finskeistä Pentti Loivaranta, Fred Geitel ja Heimo Hietarinta, oli kait ainoot ku pysty ees snadisti paneen sille hanttiin. No joku kyl kaveeras, ett Lincolnin midgetistä staijas huisisti enemmän styrkkaa ku muilla. Siltä ku löyty tota fynaa, et se pysty kustantaan parhaat tehojen trimmaajat sen skabariin.
Sit vielä on joteski jääny pollaan yks Aarre Paananen. Ei mikään ratojen buli sankari. Tais olla tällä kundilla enemmänki tota rajuu intoo ku taitoo pysyy radalla. Se suhas sarjavalmisteista vaaleeta bilikaa. Tän kundin ajokledjut oli lumivalkeet ja sit vielä valkonen tiukka kangasgotsa joka niinku skulas tota kypärän roolii. Voi hyvinki olla, että starttaa mulla toi muisti tän skabaajan kohilla jo snadisti reistaan.
Prätkistä meitsi minnaan oikeestaan vaan ton Raine Lampisen. Tää Lampinen suhas englantilaisilla prätkillä, Rydge, Norton ja Triumf. Lampisesta ei tullu koskaan kuiteskaan varsinaista tehdaskuskia. Se oli Simo Lampisen faija. Tää Simo sairasti skloddina ton fitin polion. Mut se oli sitkeesti jumpannu ittensä fyysisestikki jo ihan kondikseen. Silti bulina yllärinä sille ei stikattukaan ajolisenssii ralliskaboihin. No tää faijahan tykkäs tietty dooliigii siitä dumiksesta ja vaan totes, ettei kait sit ittekään viittis enää skabaa Eltsussa. Outoo, mut Simo saiki sit ihan spiidillä sen lisenssin.
Tää Jyrki Ahava, josta myöhemmin tuliki sit meitsin hyvä kafru, oli Metro-Autossa bilikkablisari ja olin vuosia sen poka. Jyrkihän tsittas tän Simon studaripaikalla lesaamassa nuotteja Simon koko ralliuran. Jotkut epäredit muut skabaajat kylläki väitti, et tää Jyrki ois joskus vetässy ite muutaman pikiksen, jos Simon kondis alko skabassa joskus skäfästi feidaan.
Itä-Saksaki oli Eltsussa meggessä ainaski kerran parilla satapiikkisillä MZ prätkällä. En vieläkään jaksa snaijaa, et mitä helvetin doopinkii ne oli lykänny näitten Mitsien tankkiin, ku ne finnas tän skaban ihan lellisti ainaski pari rundii seuraavaan.
Mehän tsiigattin kundien kanssa näitä skaboja yleensä Kuoleman Kurvin tai Moukaripörssin luona. Sit födas kerran bulii draamaa. Parii varvii ennen viissatasten prätkien maalii, yks Tötterström Porvoosta veti rajusti asfalttiin. Se dyykkas sitte sen puisen huteran aidan läpi ja sen jo veltto kroppa rullas rinnettä alas. Jenggi joka staijas siellä alhaalla sai kait jonkun paniikin, ku tää kroppa lähesty niitä. Gimmat kirku ja kunditkin häippäs monta metrii taakse haneen. Sitt tää prätkäkundi jäi hiljaa, ihan ypö lojuun siihen nurtsille.
No, pari brankkarikundii dallas sen luo, toinen nappas tätä uhrii klabbeista ja toinen handuista ja ne heijas huolettomasti tän jo elottoman tuntusen kropan paareille. Turvahihnat vaan tiukasti poseen tän uhrin ympäri. Ei duunattu mitään niskasyddejä, ei treenattu pulssii. Paarit sit takadörtsistä tsirraan. Punaset lyysit päälle ja tsirra katos jengiltä Tölikän lasarettii kohti sen tsirran ujelluksen vähitellen feidatessa.
Ja sit vikat, S.P.J. Keinäsen kekkaamat Eltsut, skabattiin vuonna 1963. Timo Mäkisen kunkkukausi rallissa tais starttaa siellä, ku se finnas snadilla Minillä ton skabariluokan näissä vikoissa Eltsun skaboissa. Carl-Olof Töttertström Eltsun varikolla. Snadisti fitti numero sen Triumfissa. Midgetit oli silloin upeita skabareita.
Teksti ja kuva ; Jaakko Koroma