Eltsun Unkka
Mä olin menossa tos lauantaina tyttären tyttären stuidu bailuihin musahöseen, kun mä hiffasin, et mullahan oli vielä aikaa käydä tsufella ennen kuin ne pippalot starttaa. Skujailin siinä Nordiksen hallin huudeilla, kun minnasin, et toi gamla Eltsu Unkkahan oli siinä ihan lähellä. Ei muuta kuin uukkari yli keltaisten viivojen (nehän on duunattu vaan paikkakuntalaisille ja mä oon nykyään espoolainen) ja Eltsuun.
Eihän se enää nykyään mikään Unkka oo , joku Neste tms. Ei se mitään. Ineen vaan ja borgat dokattavaks. Alko tulla siinä tippa öögaan kun tsittailin siinä, et mähän tsittaan gamlan rasvamontun päällä. Joo, viiskyt vuotta sit , siis viime vuosituhannella, siin oli vielä rasvamonttu, jossa rasvari bytskas oljyt sun bilikaas. Mittarikentällä juoksi kundeja froogaamassa: paljonks laitetaan menovettä? Ja tvettaamassa fönareita. Ei oo enää!!
Kun öljyt oli saatu bytskattua, lähettiin rasvarin kanssa tsufelle ja hodarille. noin niinku snadina korruptiona, et sais seuraavaalkin kerralla gutaa söövistä. Ei sitä kundia tarvinnu kahta kertaa borgalle pyytää, kun se kaivo överhaalareittensa takafikasta trasselitupon pyyhkäs öljyiset handut pari kertaa siihen, heitti duunarin puuholkissa tai Klubi 77 poskeen ja kletras ylös sieltä montusta ja sumpille.
Kyl noi nykyajan viherpiipertäjät sais varmaan sydärin, jos ne joutus dokaan sumpit sen aikaisessa huoltsikan kuppilassa. Lontsikan smogi ei ollu mitään siihen ilmassa sinisenä leijuvan röökin savuun, mikä siellä oli. Ja kyllä siellä hiffas et härmäläinen osas heittää hetulaa jo paljon ennen näitä nykyajan kännyköitäkin. Unkkaa diilas siihen aikaan HVA eli Stadin vuokra-autoilijat. Eli jos et hitannu mistään vosikkaa, niin mee Eltsu Unkalle, siellä ne tsitittas borgalla heiittämässä stooria.
Siihen aikaan Tullinpuomin Shelli ja Eltsun Unkka skabas siitä kumpi oli härmän bulein gasosteissi. Kumpi blisais ennen milltsi litraa gasoo kuussa. En minnaa kumpi sen kisan finnas, mut Tullinpuomin Shelli on vielä elossa, mut Eltsun Unkka ei, kun se yhtiö blisattiin Hankkijan heinäkengille, joka pani sit sen sileeks. Ei oo Unkkaa enää. Ei oo, paitsi mun muistoissa.
Joku gamla viisas on sanonu: o tempora o mores
Bensiksiä tulee ja menee, mut gamlaa Eltsun Unkka ei unohda koskaan.
Vai mitä
Teksti ja kuva: Heimo Rissanen
