Etenin harkiten Larun Pasilan pitkää käytävää pitkin. Oli kovin tyhjää. Jengi venttaili himaan ja ryhmäkoteihin roudausta helteisellä pihalla. Portin edessä stondaili kolme mustaa tilataksia. Eka ryhmäkuljetin starttaisi jo vartin päästä. Yksi Pasilan ohjaaja vilahti käytävän päässä. Äkkäsin Arskan. Kundi tsittasi paprusilppurin vieressä. Hän taitteli silputtavia A-nelosia loodaan. Duunit olivat kesken. Toinen syyrialaisista kaksosista moikkasi iloisesti meikkistä. Arska hiffasi faijansa ja tarjosi lapastaan. Tungimme handua handuun.
Palasimme kimpassa toimintakeskuksen eteiseen. Arska vaihtoi pläägät, stikkasi rotsin niskaan ja lippiksen knuubaansa. Kundin narikan yläpuolella oli nimi ja foto. Ilmoitin lähdöstämme ohjaajille. Arska oli vähän hoomoilasena, koska pirssi vie kundin Larusta himaan Valkkaan yleensä vasta kolmelta. Ulkona meille heilutettiin handua. Huomiseen. Elokuun puoliväli pisti otsani svettaamaan.
Lähdimme dallaamaan Arskan kanssa handu handussa kohti Larun metrosteissiä. Lehmusten varjossa oli snadisti viileämpää. Ohitimme biblikan. Kurvasimme fyrkan rauhoittamalle Otavantielle. Larun kartano ja kellertävän kermainen funkistalo olivat komeita byggia. Niiden naamarien pakkelit eivät hilseilleet tai halkeilleet. Huudin fifit ja mirrit lekuroitiin kondikseen kermalinnassa. Sama vakkariromani tervehti ja blisasi steissin edessä ”Isoa numeroa”.
Laskeuduimme hissillä M2:n laitsikalle. Menimme tsittaamaan penkille. Kaivoin Arskalle repusta pari karjanlanpiirakkaa ja flindan galsaa vodaa. Ventattuamme aikamme hyppäsimme Matinkylästä tulevaan stogeen. Arska tsiigaili fönäristä flyysiksen välkkymistä pimeässä metrotunnelissa. Feissarista tuttu tunisialainen yksinhuoltajafaija lysähti tsittaamaan minua vastapäätä. Kättelimme. Esittelin Arskan starballe.
Faijan musta kundi oli aloittanut juuri ammiksen, mutta ei pärjännyt opon mukaan siellä. Starban mukaan huostaanotettua kundia ei hyväksytty skidinä porukkaan. Frendejä ei ollut. Häntä hoidettiin liian styrkillä mömmöillä. Uuden oppiminen ei skulannut, kun boltsi oli sekaisin. Faijalla oli voimat finito ja alle donan eläkkeellä ei tullut toimeen. Hallituksen lupaama vähäliksaisten 3,5 % eurojackpot ei lohduttanut häntä. Safka kallistui koko ajan. Hän funtsasi luopumista kundinsa huoltajuudesta ja flyttaamista johonkin halvempaan maahan.
Selvitin faijalle, että jos sun kundis on glesa, eiks sen olisi parempi mennä erityisammikseen. Niissä kundi saisi enemmän oman tarpeen mukaista yksilöllistä jeesistä opiskelussa, ja niissä ryhmäkoot olisivat snadimpia. Oppimisen painopiste on niissä tekemällä oppimisessa. Stadistakin löytyy pari skolea. Arskallekin löytyi oma mesta. Mä meilaan sulle infoa noista mestoista. Faija kiitti ja pomppasi stogesta Steissillä.
Porkkanan vaellus tunnelissa jatkui. Kaisis, Hagis, Sörkkä, Fisusatama (Arskalle Kala-Aade) ja Kulis. Kuliksen steissin laiturilla meidät ohitti hurjaa vauhtia porhaltava pyörätuoli. Tuolia skuffaava, säheltävä hörhö parkkeerasi siinä tsittaavan giltsinsä hissin eteen. Misu dokasi tölkistä bisseä. Kundi ryysäsi portaita alas steissin kusiputkaan. Me hilauduimme Arskan kanssa sähkäreillä katutasoon. Veskissä paloi yhä punainen valo. Skämläripuodissa myytiin hyviä räkäviinereitä.
Lähdimme Arska kanssa dallaamaan Kulosaaren puistotietä pitkin kohti Stadia. Pyörätuolikaksikko ohitti meidät. Jurrissa oleva kundi hoilasi herkästi Yö-yhtyeen biisiä – Laulu rakkaudelle. ”Laulu rakkaudelle, tosi koville hemmoille, tytöille, jotka uskaltavat tunnustaa, kuinka paljon merkitsee, kun on joku jota rakastaa.”
Linnassa tatskattu hemmo näytti elämän runtelemalta ja monenlaisessa päihdemarinadissa lionneelta. Kyyditettävän friidun molemmat klabbit oli amputoitu polven alapuolelta. Liikuntaa harrastava pariskunta suuntasi kulkunsa kohti Leposaaren snadia kalmistoa. Me Arskan kanssa jatkoimme sitkeästi reissuamme kohti Musiikkikeskus Resonaaria.
Taksit kuskasivat vammaisia ihmisiä ilmaisemaan itseään yksin tai ryhmässä Resonaariin. Musatunnin loputtua kehitysvammaisen Arskan maikka kertoi kundien duunaavan syyslukkarilla kimpassa jonkun hyvän bluesbiisin. Elokuu – sadonkorjuun kuukausi – vaihtuu pian syksyksi. Puolukat kypsyvät Keskuspuistossa, ja sienirihmastot venttaavat sen skuugelaikuissa elvyttävää sadetta.
Matti Laitinen
vanhukainen ja omaishoitaja
17.8.2022
