Kuva: Matti Laitinen
Kuolema välittyy meille etäisenä
uutisista, dokumenteista ja verkosta.
Kuolema välittyy meille näyteltynä
elokuvissa, oopperoissa ja näytelmissä.
Kuolema välittyy meille vieraantuneena
sairaaloissa, palvelutaloissa ja suljetuilla osastoilla.
Kuolema lymyää jemmassa geeneissä, soluissa,
luustossa, verenkierrossa, aivoissa ja sisäelimissä.
Ihminen kohtaa kuoleman luonnottomasti
rikoksissa, turmissa, katastrofeissa ja sodissa.
Vanhuus, sairaudet ja kuolema ovat laitostettu
pois meidän silmistämme.
Me kuolemme ja uusiudumme päivittäin soluina.
Kuolema opettaa meitä arvostamaan elämää.
Kaikki ajallinen on vain rajallinen prosessi.
Elämä loppuu viimeiseen hengenvetoon.
Ihmisen kohdatessa läsnä ollen
omien vanhempiensa poishiipumisen
hänen on helpompi hyväksyä oma
vanhentumisensa ja kuolevaisuutensa.
Kun välittää, välitetään.
Elämän jatkumiselle välttämätön rakkaus ja viisaus
välittyvät sosiaalisen perimän kautta uusille sukupolville.
Tällöin samasta ovesta poistumisen aiheuttama ahdistus
lievenee ja jaksaa elää vahvemmin.
Jokaisella ihmisellä on oma paikkansa
elämän ja kuoleman loputtomassa parijonossa.
Mitä kauemmin elää, sitä lähemmältä menee.
Matti Laitinen
9.11.2016