Ihmiselämässä ovat tärkeintä
perusturva ja ihmissuhteet.
Kukaan ei pysy kondiksessa ilman
leipää, liksaa, kämppää ja frendejä.
Frenditön jää osattomaksi
yhteisön ja yhteiselon fiilareista.
Duunittomuus syrjäyttää systeemistä.
Himattomuus karkottaa kartsalle.
Terveys pettää daijun brekatessa.
Suru ja brenkku kamppaavat stydinkin.
Kalusto ja boltsi menevät deekikselle
safkan ja käytön puutteessa.
Elämä on joillekin Eltsun ajot,
jossa lapsuus, nuoruus ja aikuisuus
vilahtavat ohi hetken hurmassa.
Elämätön elämä ei ole voitto.
Elämä ei ole mikään skaba,
eikä myöskään punttisali,
jossa spendataan muskeleilla.
Elämä on yhteinen suunta.
Elämä on monimuotoisuuden stobe,
jota kukaan ei pysty yksinään
fulsaamaan tai dokaamaan.
Elämän pelkistyessä statistiikaksi
mitskuiksi, fyrkaksi ja suoritteiksi
me vieraannumme itsestämme ja toisistamme.
Me hukkaamme yhteisen suuntamme.
Jos tahdomme säilyttää ihmisarvomme,
tärkeintä on yhteinen suunta.
Teksti ja kuvat: Matti Laitinen