Kuva: Jaakko Koroma
Vendattiin vene eilen pukeilta ja startattiin eka rudauskeikka järvelle. Kaappasin virvelin, ihan intona, meggeen. Snadit jeddat yleensä nälkäsinä, venaa tällai jäidenlähdön jälkeen, snadii fisuu skruudattavaks.
Melkein heti lähdöstä nappas snadi pulikka punaseen vaappuun. Kelasin tän ressukan venhon vierreen. Sain handlattuu koukut sen suupielistä iisisti veke ja jedda takas jonkkaan, niinku kasvaan.
Kliffa iltasuulis ja järvi melkein blägä. Jenggii tsittas bastun jälkeen kuistilla. Oli ilta helvetin auvvoo. Kunnes. Vaiffi tyynesti ilmotti, et taitaa olla joku ihme kilohaili, kaikki fisut oli vaiffille kilohaileja, kuulemma nasta nimi, taas rimpuilemassa.
Otin virvelin ja kelasin fisuu kohti rudarii. Taas snadi jedda. Treenasin nostaa saaliin veneeseen, mut voihan vinetto, siima bräks, poikki. Sain vielä snadin otteen vedessä liukkaasta fisusta, mutta livahti uhri vaan haneen. Voihan venäjä.
Varmalla kaikki bonjaa, et tän herkän jäbän koisi, oli skäfästi hentoo ja haurasta. Funtsin yöllä tätä haneen suklannutta, snadii uhrii. Ei oo kliffa treenaa tsimmaa viehe huulessa. Tätä juniorii venaa kolkko, lohduton kohtalo, delaa nälkään.
No, ei taida olla meitsiltä ihan redii ja etiketin mukasta, tän surun keskellä, diivana lykkää fotoo meggeen, ysi ja puolkilosesta vonkaleesta, muutaman vuoden takaa. Sorry.
Teksti: Jaakko Koroma