Oon joskus funtsinu, et miten snadeista juitsuista, tää inehmon elo, on kummiski bygattu. Mullahan on yks tytär ja sillä pari friiduu. Nää södet giltsit on mun hertan kuningattarii. Joskus, ku nää typyt on snadisti apeita, ku ei mukamas, mikään onnaa, oon vääntäny niille tällasta stooria.
Oli yks sunnuntai-iltapäivä, 60-luvun startissa. Tsitattiin Patun kera Elitessä. Vedettiin Ginitonikkii, ku sen hintajurrisuhde, staijas just kohillaan. Sit, tää Pattu alko hinkuun, et häippästäis Hämikselle joraan. Yleensä mä oon muistanut pyhittää nää sundikset leedipäiviks, niin ku mun mummuvainaa, oli meitsii ohjannu.
Sit kummiski stondattiin Hämiksen narikkajonossa ja dallattiin jortsusalii kohti, tsekkaan sen illan menuu. Ja sit, en oo konsa ennen treffannu enkelii, mut siinä se sit staijas, mun hertta meinas brakaa ja glabbit starttas vatkaan. Mähän hokasin kaunottaren Ogelista. Tarttee kyllä sanoo tänksit tolle Ginitonikille, ku se skuffas meitsille styrkkaa, et jänäsin meneen pokkaan, tälle satuolennolle.
No, sit meitsi joteski pysty ruinaan ittensä saatille, duunattiin tällit. Tää Eeva föras mun hertan ja spiritin. Mentiin sit myöhemmin giftikseen. Ja miten tää stoori, sit mukamas lohduttais, näitä mun junioreita?
Niin, funtsigaa nyt. Jos ei oltais tsitattu Patun kera Elitessä. Tai, oiski häippästy vaik Kultsalle. Kultsahan oli jortsumesta, et jos sä döfasit snadistikki muulle, ku vaik tillilihalle, niin nää nuoret Jyryn brotarit stikkais sut, halvinelssonin kautta, takas kartsalle.
Tai jos tää enkeli oiski torjunu meitsin ujon pokkauksen, et tää gimma ei kyl joraa tommosen ginille döfaavan, nukkavierun Tölikän kundin kera. Oon kuiteski aina ollu sen verran mamis, etten ois jänänny mennä tokaa hugii aneleen.
Mä toivoin silloin, et tää stoori öpnais niitten sydänkäpyjen öögat, skuffais nää södet friidut funtsiin, et miten snadeista sattumajuitsuista on kiinni, et ne yleensä on födannu. Ja eiks tollaset, feelut skeidahetket, ookki vaan ku pussillinen tuhkaa. Eiks jehna.
Jaakko Koroma