Ei ikinä yksin enää Burger Kingiin

Voi elämä taas kun osaa jotenki möhlii aina vaan ja ikuisesti, elikkä näin: Toiset saa porttikiellon ravintoloihin, minä melkein Tullinpuomin Burger Kingiin tai ainakin tarjoilija oli sen näköinen että soittaa mulle pirssin/lanssin whatever,siihen Haartmanniin/Meikkuun ..jonnekkiin,because, olin menossa mieli virkeenä ja nälkäisenä MindFullness(???) kurssille ja halusin tutustua pika pikaa Burger Kingiin ja saada pikasapuskaa,
jotenka tilasin burgerin,limu-mukin ilman limua,kun se piti ite hakea automaatista,( huom kannen kaa), ja sitte semmosen ”varashälyttimen,joka ulvahtaa kun hampurilainen oli tiskiltä hakusessa.Minä sitten limukippoon tietty laitoin kannen päälle ja eiku automaatille, painelin Fanta-nappia,nothing happend, painelin varmuuden vuoksi muitakin cocis. sprite ym-nappuloita-nappeja,seuraksena koko tarjotin sekasin kaikista limuista ja muki tietty tyhjänä kun olin sen kannen laittanu kostoks päälle.
Eikä tässä vielä kaikki,siitä nolona koitin näkymättömänä sujahtaa sen uitetun tarjottimen kanssa pöytään,aattelin ryystää limusekotuksen suoraan tarjottimesta, sitt rupes se hampurilaishälytin ulvoo,samalla kun mun kännykkäki soi ja hätäpäissäni vastasin siihen hälyttimeen ”Kirsi” .Aika hiljanen oli se sali ja niin minäkin.Miks ihmiselle ei oo luotu jotai katoamisviittaa tms,kun tarttis häipyy aika vikkelään jonnekkii nurkaan häpeemään.And this story is True!
Terveisin, Tollo

Teksti:Kirsti Lehto

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *