Horjuin yhtenä lördisaamuna Itiksen ostarille, ku vastaan dallas tuttu heppu. ”Moi! Kato, jumankekka! Sehän on Yläkoukku-Enska! Sä elät viälä.” Heitin ylläriläpän. ”Joo, ja stydisti!” Kuittas Enska, gamla knekkauskaveri. Joskus klenureina bokrattii samois skabois ja treenileireil. Enska on saanu liikanimen siitä, ku sillä oli niin stydi vensteri yläkoukku. Oma kaali piti handlaa vekka samalta lentoradalta ku Enskan yläkoukku, tai muuten tuli äkkii Rautavaaran Tapsan shungaama sininen uni.
”Onks sul hösis johki?” Mä froogasin Enskalta. ”Eihän tämmösel ravunsyötil enää mihkää oo hösis, ku duunitki on lemnattu huitsinskutsiin.” Stikkas Yläkoukku. Mä heilautin längelmäveteläisen tsufekudjun siiduun ja ehdotin: ”Horjutaa tonne tsufekioskii, mä bjyydaan sulle mokan! Voidaa minnailla gamloi.” Mä tsöbasin borkat ja munkit ja stepattii sit kudjun nurkkapöytään.
”Tsiigaat sä viäl knekkausmatsei?” Mä alotin. ”Joo, tottamooses! Ku on kerran saanu knekkausklesan, ei siit pääse eroon ku lodjus, jos sillonkaa.” Todisteli Enska. ”Mä tapaan käydä tsiigaamas Ruskiksen skaboi, mut en mä oo hiffannu sua siällä, vaikka sä oot VN:n kundei.” Mä bamlasin. ”Joo, en mä oo ihan viime aikoina käyny Ruskiksel, mut kyl mä vaglaan kaikki ammattilaisten matsit telkust, ja välillä livenäki.” Enska väitti. ”Mitä mieltä sä oot nyky knekkauksen tasost?” Mä härnäsin esiin jutun juurta. ”Kyl meil on aika snygil mallilla nii paita- ku shortsiflaidaajienki taso.” Stikkas Enska. ”Nyt on noit ammattireiskoi tullu pilvin pimein ja muutama ihan maailman tasooki.” Mä väitin. ”Joo, saas nähdä kuin Ediksen EM-vyön skaffaamine onnaa. Se on tosi lahjakas pugilisti.” Heitti Enska. ”Jehna. Edis on ihan eldikses skaffaamaa sen vyön. Ottihan se tosi snygin matsin sen kuubalaisen WBA:n maailman mestarin kanssa.” Mä tiesin. ”Joo, mut se otti litskin snärkisti ja must se oli fiksuu, ku se Abril oli snadisti kokeneempi ja tosi taitava heppu. Semmosen taiturin kans ei kantsi pelleillä, eikä olla liian rötee.” Bankkas Enska yläkoukun.
”Tsennasit sä aikanaan Asserin, semmosen Tarmon kniibaajan ku otti piirinmestis kisojen finaalis Joen-Pekan, sen skönärikapun kanssa matsin?” Mä byggasin aasinbryggan. Enska tsiigas snadisti ohi. Se yritti traisaa muistikopast jotain esiin. ”Ei, ihan heti natsaa. Mitä siitä?” Enska kiinnostu.” Mä jatkoin juttuu. ”Ne otti kovan matsin ja vissii kolkkierän lopulla Pekan koukku paukahti Asserin leukaan, nii et taju lähti samaan sassii hilseen kanssa. Pukkaris Asserin daijuun alko hiipii valo ja se froogas kundeilt: ”Kuis se mun matsi meni? Voitinks mä?” Seurakaveri Ilmo stikkas siihen: ”Et sä kyl ihan finnannu, mut olithan sä hyvä kakkonen.” Enskan lärvi näytti hetken siltä, ku ihmisen lärvi näyttää, ku se smailaa. ”Jos en väärin muista, ne otti uusinnan myöhemmin ja tais Asseri kuittaa puntit tasaseks.” Mä livautin alakoukun viälä.
Me tsitattii aika pitkään Yläkoukku-Enskan kanssa ja lyötii pöydän yli monta gamlaa juttuu.
Näil mennää taas, skiiaili ”OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi”.
Piirros. Olli Anikari
Juttu on julkaistu Puolikaupunkia lehdessä nro 3/2015