Duunasin eilen tota vuosihuoltoo meidän Biolaan. Ihan iisii duunii tääki juitsu nykyään. Ei tuu enää pakkohinkuu vetää ekaks puol flindaa pöytistä, ennen tätä biolannan lappaamista.
Tää skeidashow födaa kuuppaan stärää minnausta, ku ihan snadina budjasin kesikset mun mummun torpassa Åbun Halisissa. Mumun kujan päässä staijas yhen Jokisen Eikan matala maja. Sen pitskulla kans bastu, fedulitsku ja hevostalli. Niin ja sit yhet skeidalle döfaajat, puusta duunatut vankkurit. Tää Eikka oli paskakuski.
Aina aamusin tää kundi ohjas sen pollen kohti Nummenpakaa, Halistenkosken yli bygattuu vanhaa puusiltaa. Sen ammatti oli Turun puuceebisnes ja sen handlaaminen. Tää sen duuni oli kyl aika monopolii ei ollu bulimmin bisnesskabaajii. Sit sen liksa muodostu kans snadisti vaihtaribotnella. Tuli breniflindaaki silloin tällöin.
Tän liksastailin hiffas siitäki ku yleensä tää Eikan himaanpaluu, olikin tän sen humman hallussa. Eikka veti syvää sikeetä sen tsärran britsillä ku tää sen ruuna dallas pää riipuksissa omaa tahtii kohti himatallii. Ei ees skoudet raaskinnu konsa häiritä tän urhon unta. Vieno skeidan döfis jäi aina leijuun tän duon ohitettuu mummun pitskuportin.
Tää Eikan siippa Hellä, aina ujo söde smaili sen feississä, oli tän Telluksen ihanin giltsi, ihan ton Marilyn Monrepoon näkönen. No, ainaski tän pikkukundin unelmissa. Sit tää enkeli aina ekaks strippas tän työjuhdan valjaista, duunas sen liekaan ja sit vasta iisisti starttas herätteleen tätä sen työnsankarii, tätä Eikkaa. Ei ikinä mitään synffausta Eikkaa ja sen kondista kohtaan. Ei näitä vaiffeja taida enää födaakkaan.
Biolan tyhjennys landella ja Mummun torppa, kaksoset mun mummun ja vaarin sylissä. Faija ja sen kaksoisbroidi.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma