Duunasin eilen tota kausihuoltoo meidän Biolaan. Ihan iisii duunii tääki juitsu nykyään. Ei tuu enää pakkohinkuu vetää ekaks puol flindaa pöytistä, ennen tätä biolannan lappaamista kottariin. Toisaalta onhan se kuiteski snadisti fittii ku on jääny veks tää nasta tsargo nappaa kevyt aamupäivän jurri Ågelin friidunki suosiolla.
Tää skeidashow födaa kuuppaan stärää minnausta ku ihan snadina budjasin kesikset mun mummun torpassa Åbun Halisissa. Mumun kujan päässä staijas yhen Jokisen Eikan matala maja. Sen pitskulla löyty kans bastu, fedulitsku ja hevostalli. Niin ja sit yhet skeidalle döfaavat, puusta duunatut bulit vankkurit. Tää Eikka oli paskakuski.
Aina aamusin tää skrode jäbä ohjas sen pollen kohti Nummenpakaa, Halistenkosken yli bygattuu vanhaa puusiltaa. Sen ammatti oli Turun puuceebisnes ja sen handlaaminen. Tää sen duuni oli kyl aika monopolii ku ei ollu bulimmin bisnesskabaajii. Sit sen liksa muodostu kans snadisti vaihtaribotnella. Tuli breniflindlaaki usein fyrkan jatkeeks.
Tän liksastailin hiffas siitäki ku yleensä tää Eikan himaanpaluu, olikin tän sen humman hallussa. Eikka veti syvää sikeetä sen tsärran britsillä ku tää sen ruuna dallas pää riipuksissa eestaas heiluen, omaa tahtii kohti himatallii. Ei ees skoudet raaskinnu konsa häiritä tän urhon unta. Vaan vieno skeidan döfis jäi aina hetkeks leijuun tän duon ohitettuu mummun pitskuportin.
Tää Eikan siippa Hellä, aina ujo söde smaili sen feississä oli tän Telluksen ihanin giltsi, ihan ton Marilyn Monrepoon näkönen Eloveenatypy. No, ainaski tän pikkukundin unelmissa. Sit tää enkeli aina ekaks strippas tän työjuhdan valjaista suki hetken sen kylkiä ja duunas sen liekaan skruudaan niitten pitskunurtsii ja sit vasta iisisti starttas herätteleen tätä sen stahanovilaista työnsankarii, tätä Eikkaa. Ei ikinä mitään synffausta Eikkaa ja sen himaantulo kondista kohtaan. Talutti tän Eikan bastun lämpöön, jonka kiukaan alle tää Hellä oli stikannu braasun Eikkaa varten. Ei näitä vaiffeja taida enää födaakkaan.
Biolan tyhjennys landella onki nykyään iisijobi.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
