Dizzy Perko

Melko vapaasti ton vois härmäks sanoo hullu Perko. Dizzy kun on amerikkaa ja tarkoittaa

juuri sitä hullua. Toi dizzy tulee jazz-trumpetistin nimestä Dizzy Gillespie, jonka

kutsumanimi oli dizzy fingers. Hullut sormet-nimi tuli taas siitä kun tää jäbä skulas niin

spiidillä tekniikalla sen torvee, ettei jengi pysyny messissä.

Me saatiin waiffin kanssa kutsu nyyyaan musataloon, jossa jazz-mies Jukka Perko skulas

HKO:n kanssa Dizzy Gillespien sävellyksiä. Siis että mitä? Helsingin Kaupungin Orkesteri,

ei voi kyl sanoo Stadin bändi, kuulostais snadisti alentavalta, skulaa jazzia! Mut näin se

vaan oli.

Kyl on tosi upee mesta toi nyya musatalo. Tuntuu stupidolta skrivaa musatalo. Se kun on

mun mielestä snadisti arvoa alentava nimi tolle musan pyhätölle, eli Musiikkitalolle.

Doolisti se meinas alkaa, kun tsökattiin veegeniä parkkihallista tapahtumapaikalle. Kyl mä

sen bonjaan että noitten luolien byggaaminen bungaa hunajaa, mut pitääks juuri mun

bungaa se kaikki. Tilanne kyl parani ystävällisten narikkakundien sympatioilla ja

empatioilla. Luolat unohtui siinä vaiheessa kun tsiigattiin sisääntuloaulan Gaia-häkkyrää ja

aulan yleisnäkymää. On se niin upee, et meikä meinas putoo hanurilleen. Waiffi se mua

pystyssä piti, se kun on käyny siellä ennenkin. Ja tukee se mua muutenkin.

Ja homma jatku kun päästiin varsinaiselle tapahtumamestalle eli pääsaliin. Jumankekka

mikä mesta! Kandee kyllä näyttää ulkomaan pelleillekin. Oon mä käyny Pietarin

tsyrkassakin, mut kyl tää oli mucho bueno. Onneks mä tsittasin siinä vaiheessa, kun bändi

alko valuu estradille. Ekaks koko sinfoniaorkesteri ja sitten pääjepet eli Jukka Perko, Antti

Lötjönen, Teppo Mäkynen ja Sami koskela. Mä funtsasin, et mitähän tosta tulee.

Ei kandeis olla ennakkoluuloinen, kun on prot asialla. Se alko mimittäin heti fiilis nousta

kun Perko spiikkas ekan biisin ineen. Se oli Dizzyn Con Alma-niminen biisi. Härmäks se on

jotain sieluun liittyvää. Perko kyllä väitti että Turussa baaritiskillä kun sanoo ann kolma,

niin saa bulin stoben bissee. Onhan se kundeille vähän eri asia duunata musaa tollasessa

mestassa kuin koivukulisseissa Peräseinäjoen kesälavalla.

Biisi oli todella kaunis balladi, joka viritti niin jengin kuin soittajatkin fiilikseen. Herkimmissä

kohdissa olis kuullu neulan tippuvan lattialle, niin keskittyneesti jengi lysnas. Ei ollu

teinityttöjä huutamassa tai kirkumassa suoraa huutoa. Ja koska oli kyseessä

sinfoniaorkesteri, niin siihenhän kuuluu myös harppu. Enpä ole ennen kuullu jazzia

soitettavan harpulla, mutta nyt sekin on kuultu. Kauniisti se soikin. Mä oon ennen ollu sitä

mieltä, että alttofoni on ääneltään aika raaka soitin, mutta kyllä Perkon handuissa se soi

todella kauniisti ja pahmeästi. Vaikka tupa oli täynnä jengiä, niin pianissimo-kohdissakin

foni soi loistavasta akustiikasta johtuen upeesti ja coolisti.

Kaikki biisit oli sovittanut kaksikko Marzi Nyman ja Jussi Lampela. Jazz-kundeja molemmat.

Voi vaan kuvitella miten buli duuni on sovittaa neljä jazzjannua ja koko HKO:n orkesteri

soimaan yhteen niin kuin se soi. Arrit oli tosiupeita ja soivia.

En olis uskonut ihan helposti, että ns vakavamman musiikin soittajat taipuvat skulaamaan

mm a Night in Tunisian siinä tempossa, missä ajoittain mentiin. Siinä sai figelit ja muut

käyrätorvet kyytiä. Näki että se ekan figelin soittaja todella sisäisti soittonsa. Sillä meni

yhtä kovaa kuin marokkolaisella mattokauppiaalla Tunisin tortsalla. Se erohan noissa

soittajissa on, että jazz perustuu improvisointiin ja ns vakavampi soitetaan tarkalleen niin

kuin se on paperille nuotitettu.

Tästä vois skrivaa vaikka kuinka pitkän stoorin, mutta jätetään jotain muillekin.

Summa summarum, jos ette haluu lysnata musaa siellä, niin menkää tsiigaan se mesta.

Kyllä kandee. on se niin snygi, ettei ihan läheltä samanlaista hittaa.

Me mammeliinon kanssa ainakin mennään sinne uudelleen kun kohalle sattuu.

Teksti:Hemppa Rissanen

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *