Yleensä, ku meitsi on koisannu jotain pari timmaa, niin starttaa noi demonit joraan softassa. No oikeesti, tsöraa uniin noi skloddivuosien kaikki dorkat juitsut mitä tuli duunattuu.
Mähän budjasin snadina, niinku joku varmalla minnaaki, Sammongartsalla Tölikässä. Tää mun himahöse kuulu Sammon-, Ilmarin-, Arkadiakgartsan ja Meklun kortteliin. Kundien braisausmestat oli tietty pitsku, klitsu ja vina. Sit kans noi Runskin pude ja Väiskin kaltsi.
Nää tän meitsin korttelin haussit oli tiilestä ja 7-kerroksisii. Bygattu kait 20-luvulla.Tää meidän hösepuulaakin vina, oli duunattu fedusta. Sementtilattia ja koolinki rakennelma. Mutsi duunas sen pyykit nartsalle, kanahäkkiverkolla suojattuun mestaan. Nää Tölikän pulut kylläki oli hiffannu jonku skäfän holen, josta ne oli tunkenu sinne ineen ja sit välillä skeidannu mutsin lakanat.
Tän pyykin kuivausmestan katsissa staijas snadi luukku. Sen ku skuffas veke, pysty kletraan katsille. Tää katsi oli fiksattu tervalla. Ja sillai oli iisii dallaa, ku tennareissa löyty tota pitoo. Joskus skulattiin tennisboltsilla futistaki siellä. Sit yöllä ku starttas funtsii, et ku kundien kera treenattiin dallaa tää kortteli katsien kautta ympäri, skuffas kroppa hikeen ja hertta hakkaan.
Pari kolme kundii, jos se ei sit ollu flöittii, oli jänänny kiertää tää kortteli katsien kautta. Meitsi ei konsa. Mun talentti ja psyyke tsöras finaaliin, ku ois pitäny kletraa yhen tiilisen eldismuurin yli tai kiertää se. Tää eldismuuri oli pari metrii korkee. Sit se jätti metrin verran kiertotilaa räystääseen, et sillai sit joku dorga kundi pysty hivuttautuu iisisti ja kiertää tää muuri. Ei kantsunu kyl tsiigaa alas pitskulle eikä joutuu bulimmin takasnujuun.
Teksti: Jaakko Koroma