Dallailin bibluun tsökaan yhtä kniigaa

Dallailin bibluun tsökaan yhtä kniigaa, kun olin saanut kännyyn tekstarin, että varaamani teos on saapunut. Siellähän se oli varatut-hyllyssä, ihan nyya opus. Seppo Palmisen Snygii Slangii. Kandee tsöpaa ja lesaa. On se sen verran kliffa kniiga. Sanathan kaikki jokseenkin tsennaa, mut sen kniigan spaissi onkin niitten selitykset. Esimerkkinä sana DILLE, joka klaarataan: Jenkkilän bulein trabeli on, et tollaset viiskyt prossaa on DILLEI, mut sitä ne ei oo saanu selville et kumpi puoli. Että sellasta jenkkilässä.
Biblun jengi oli duunannu sinne kniigan väliin slabarin, jossa stondas sanasta sanaan näin:” Teetä itsellesi alias. Tietosuojavaltuutettu edellyttää, että asiakkaiden nimet eivät näy varattujen kirjojen yhteydessä. Mieti sopiva alias ja pyydä henkilökuntaa tallentamaan se asiakastietoihisi”.
Nyt tää kaikkivoipa besser visser dyykkaa mun byysiini ja kertoo, missä mun nimi saa näkyä ja missä ei. Ja joutuuko biblun duunarit nyt vannoon saman vaitiolovalan kun legurit?
Voi Pyhä Jysäys, perkeletto ja Eu:n käyrät kurkut. Kyllä on aikoihin eletty. Kun mä olin skidi, niin mulle kerrottiin, et ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Ton ohjeen mukaan muu jengi ei sais tsennaa, et mä diggaan stadin slangia, tai pluggaan keittokirjaa. Mitä häpeemistä siinä on? Toihan tarkoittaa sitä et kun plugataan, niin mennään johonkin pornoleffojen salaa tsiigaamisen tasolle. Nää ukaasit on varmaan jonkun viherpiipertäjän laatimia, jonka fledan nuttura on vedetty liian kireelle.
Koko jengi on nykyään niin -vetin hienohipiäistä, ettei asioista voida bamlaa niitten oikeilla nimillä. Kaikkihan minnaa Porvoon pusun ja lakupiiput. Ja vaikka skoudet nappaa kundin kiinni kun sillä on verinen skeglu handussa, niin se on vaan
epäilty veriteosta. Miks ei voi suoraan sanoo, et se on syyllinen, kun napataan rysän päältä fakkiin. Kyl mä sen tiiän, et Härmässä ollaan syyllisiä vasta kun rosiksessa on nuija pamahtanu pöytään. Mut jotain rajaa hei.
En mä ainakaan omassa ikäluokassani oo hiffannu kellään mitään spesiaalia vikaa bollassa, tai lepakoita tapulissa, vaik asioista on bamlattu niinkuin ne on. Ihan normaaleja kundeja. Jotkut jopa varustettu snadisti paremmalla huumorin tajulla.
Entäs sitten kun mä treffaan nyyan frendin ja mun pitää esitellä mut: terve mä oon alias. Voihan fidu!! Tai kun skoudet stoppaa mut ja froogaa tsettiä. Mitä nä niille sanon? Alias. Vai mitä?
Eiköhän tää bulin broidin ja yhteiskunnan valvonta ala jo mennä vähän liian pitkälle. Vai mitä???

Teksti: Heimo Rissanen

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *