Dallaamme Arskan kanssa kimpassa ainakin kerran viikossa Vanhankaupunginlahdelle fisustamaan. Himasta skönelle on vain pari kilsaa. Koukkuun on tarttunut särkiä, lahnoja, pasureita ja vimpoja. Yksi räkärikin meni kerran retkuun. Kaikista buleimmat yleensä irtoaa. Täkyinä käytämme botnemetskissä Valkanlaaksosta kaivettuja maseja. Pyydys singotaan virvelillä kauas rantsusta skönelle ja jäädään venttaamaan tärppiä.
Välillä skruudataan eväitä ja dokataan kaakaota. Otetaan iisisti. Suulis paistaa ja sköneltä blosaa. Reissu on todellinen elämys ilman tapahtumajärjestelijää ja kuonokoppaa. Oma faijani ja faijanfaijani veivät meitä broidiksia snadeina 1960-luvun alussa fisustamaan.
Duunaamme saaliista himassa uunikalaa ja aasialaista nuudeliwokkia. Tämä on maukasta lähisafkaa parhaimmillaan. Jos kaikki Stadin rantsut bygataan, minne hittoon me Arskan kanssa sitten menemme metskaamaan? (ML)
Teksti ja kuvat: Matti Laitinen