Olen dallannut Arskan kanssa lukuisia kertoja rupista Calle Mariblancaa pitkin mäkeä alas lähtiessämme hillumaan muualle stadiin. Olemme väistelleet kapealla kartsalla punavalkoisten katulaattojen skrubuja, tavarakärryjä ja piskinpaskajööttejä. Keskustassa braunista tömähtää fakkiin jäädessä 500 euron stipendi.
Edellisellä viikolla pariin otteeseen riehuneesta saharalaisesta aavikkoblosiksesta – calimasta – on muistona sateen piiskaamat punaruskeat raidat ja kertymät byggien seinissä, fönärilaudoissa ja partsuilla. Snadien lafkojen bomsat ja duunarit ovat putsanneet katuosuudeltaan vodalla useita päiviä sen pintaan pinttynyttä tiilenpunaista liejua. Mönjä on ängennyt kaikkialle. Vanhasta Mercado de Atarazanasin kauppahallista slumppaamamme herneenpalot olivat myös caliman hunnuttamia.
Seuraavassa risteyksessä aukesi Jumalten Äidin -katu. Saapuessamme Malagaan venttasimme kadun yhdessä tapasbaarissa timman pääsyä lomaluukkuumme. Tilasimme kolan, cervezat, lautasellisen tursaskumppareita sekä vaasin limoncelloa. Safka oli gutaa. Sitrusmehu paljastui mestan itsensä blandaamaksi, styrkaksi tuliliemeksi. Camarero kohteli meitä hyvin ja etenkin kehitysvammaisen Arskan ihmisarvoa kunniottaen. Taustalla skulasi kuubalainen son.
Jumalten Äiti johdatti meidät Plaza de La Mercedille. Hamppupuodeissa blisattiin fymiä moneen käyttöön. Kävimme tsittaamassa laatoitetussa puidessa samalla penkillä pronssisen Pablo Picasson kanssa. Pari brittiä, pakollisissa sortseissaan, halusi napata meistä foton. Suostuimme. Lähellä oli tyrkyllä myös Picasson tapaksia ja kielikursseja sekä aukion toisella puolella sijaitsi taiteilijan snadi kotimuseo. Muutama pummi makkareineen, reppuineen ja rakkeineen sekä pari kuihtunutta nistiä bunkkasivat puiston yhdessä nurkassa. Papukaijat kirkuivat puissa.
Malagassa valmistauduttiin Pääsiäisen viettoon. Pyhä viikko ajoittuu ajankohtaan 10.-17.4.2022. Yhdeksän veljeskunnan kulkueet ovat olleet v. 1487 alkaen Malagassa tärkeä osa perinteistä piinaviikkoa. Olimme hiffanneet jo aikaisemmin lähikadulla Dos Acenosilla ihmisvoimin raahattavien Jeesus-, Maria- ja pyhimyslavettien tuunaamista valtaistuinverstaalla kantokondikseen. Olimme kuulleet myös kulkuetta varten treenaavan vaskibändin mollivoittoista musaa Santo Domingon tsyrkan edessä. Markiisi Larioksen shoppauskadun julisteissa stondasi katolisia suippohuppuisia kaapuveikkoja. Perustuslain aukiolle oli pystytetty jo iso katsomo. Turismi näytti elpyneen yli pari vuotta kestäneestä koronasta.
Sunnuntaina 3.4.2022 palattuamme Alamosia pitkin himppeen päin linnavuorelta hoksasimme valtavan jengin kokoontuneen ykköset yllään Carreterian varrelle. Rummut pärisivät ja paukkuivat voimalla. Joukko andalusialaisia starboja kantoi olkapäillään keskellä kartsaa hitaasti ja arvokkaasti askeltaen kärsivää ristiinnaulittua Jeesusta. Tummaihoinen Jeesus oli lepoasennossa. En tiedä, mitä veljeskuntaa kulkue edusti? Kenties ”Nöyryyttä ja kärsivällisyyttä”.
Espanja on entinen suurvalta, jolla on yhä paljon vaikutusvaltaa maailmalla. Sen kolme itsehallintoaluetta haluaisi erota omiksi täysvaltaisiksi valtioikseen. Espanjan naapurina on toinen entinen suurvalta Portugali. Olin v. 1976 Lissabonissa Neilikkavallankumouksen jälkiriennoissa. Leirintäalueellamme telttaili useita Angolan ja Mosambikin katkeria, valkoisia pakolaisia. Kolmannella entisellä suurvallalla Iso-Britannialla on yhä oma sotilastukikohta Espanjan maaperällä Gibraltarissa. Siellä safkatessa pubissa fish and chipsiä pintin kera olo on kuin Lontoossa. Kaikki suurvallat katoavat ajallaan.
Armahdimme itseämme Jinetes-kadun matkamajassamme duunaamalla pannulla välipalaksi ison satsin sherryssä, sitruunassa ja valkosipulissa haudutettua seepiaa. Skönellinen sapuska teki matkalaisten mielelle gutaa.
Teksti ja kuvat :Matti Laitinen
vanhukainen ja omaishoitaja
4.4.2022 Malaga
