Istun takasitsillä, niinkuin nykyään aina kotimatkalla, aiemmin tähtäsin dösän keskiosaan, sillälailla arasti.
Mut nyt mä oon rohkeempi, tänne takasitsille tulee lähes jokakerta joku raggari, mäkin tunnen hetkittäin itseni sellaiseksi. Kovat skloddit sittaa takasitsillä.
On muuten reuhkaa dallata dösän käytävää, kun buutsien kannat kumisevat onton makeesti.
Tää skrivailu on tällasta hölynpölyä, mut mä kulutan vaan aikaa. Korvissa pauhaa Kenny Logginsin ”Danger Zone”. Ummistan ögat ja olen hetken Top Gunin Kruisen Tomppa, liidän flygarilla kuin vapaa taivaan fågeli.
Tulee saatanan paha olo, kuvittelen G-voimien tuottavan tämän tunteen, mut se johtuukin siitä, että pitäs tsiigailla välillä fönarista pihalle.
Se siitä illuusiosta. Fuck.
Valkan dösärillä viereeni istuu lauma finninaamaisia kölvejä, amiksesta. Testosteroni dunkkaa ja se on hyvä. Olispa itekkin vielä vajaa parikymppinen, ei olisi aivot kehittyneet tälle multimaaliselle tasolle kuten mulla nyt on.
Omahyväisyys on hyve, siksi tilkan sitä tuohon länttäsin.
Käpylän fatta oikeella…sieltä lensin kerran kahden gerberoksen avittamana pihalle, kun erehdyin mennä kysymään asumistukia.
Se onkin mainio stoori kerrottavaksi ja ainoa kerta kun olen kyseisessä paikassa vieraillut. Olin sinnekkin liian viisas, kuten lähestulkoon kaikkiin valtion laitoksiin.
Mut joo, eiköhän tää lässytys nyt riitä.
Pitäkäähän lystiä kaiffat!!”
Teksti:Mikko Voutilainen, 38Vee Stadin kundi-