Torikeikan jälkeen ruunajengi ja sen kokelasjäsen pistäytyivät sapuskalle Tarton maantien varteen Vana Villemi Pubiin. Pertsa ja Olkku tempasivat huuleensa valtavat grillatut possunleikkeet. Faija imuroi huurteisen ja kundi lipitti kolan. Botskista ruunien kimpassa skramlaama snadi flinda Jallua hupeni loppuun Tallinnan aurinkoisia katuja dallatessa hissukseen. He käppäilivät torilta parin putiikin ja baarin kautta satamaan.
Rantauduttuaan Stadiin Pertsa ja Olkku suunnistivat totuttuun tapaan Länsiterminaali kakkosen taksitolpalle. Toiset ruunat hyppäsivät seiskan sporaan ja painuivat sillä kohti Steissiä. Taksijonon keulassa seisoi tutun tilausvälitysfirman taksi. Olkulle oli myönnetty hänen vammaisuutensa vuoksi Stadin matkakortti. Suhari punnersi painavan, Tallinnan tuliaisia pursuavan ostoskärryn ison bilikan takapaksiin. Olkku pyrki ineen kuskin puoleisesta takadörtsistä ja Pertsa toiselta puolelta. Homma jäi yritykseksi.
Kimpaantunut viisikymppinen kuski alkoi vaahdota Pertsalle, että tämän poika oli rikkonut hänen autonsa bensatankin luukun. Hän vilautti faijalle irronnutta mustaa kantta.
Faija tuumasi: – Miten se on mahdollista? Poikahan on kehitysvammainen.
Faijasta kuljettajan väittämä siitä, että vaikeasti kehitysvammainen Olkku olisi rikkonut taksin polttoainetankin kannen, oli hervoton ja käsittämätön. Täyttä fuulaa. Luku- ja kirjoitustaidoton sekä puhekyvytön poika ei edes tiedä, mikä on bensatankki puhumattakaan sen luukusta. Heillä ei ollut myöskään omaa bilikaa. Kuinka Olkku voisi romuttaa näillä edellytyksillä kiinni olevan polttoainetankin kannen, kun kundilla ei ollut mekessä edes sorkkarautaa? Jos luukku ei ole tai pysy bosessa, joku voi pölliä gasot.
Taksikuski oli hyvin kiihtyneessä fiiliksessä. Selityksille ei löytynyt sijaa. Gubbe kaivoi raivoissaan fikastaan kännykän ja karjaisi ringaavansa kytät paikalle selvittämään asiaa. Taksitolpan yläpuolelle oli duunattu valvontakamera. Ventattuaan taksin vieressä aikansa Pertsa ja Olkku häippäsivät tyynesti paikalta ja suunnistivat kohti kutosen sporapysäkkiä suhatakseen himaan Bärtsiin. Tallinnan toriostokset, kaljakeissi ja siiderit jäivät koslan takapaksiin. Faijalla ja kundilla oli aamulla varhainen herätys. Olkku piti roudata aamulla toimintakeskukseen harjoittamaan päivittäisiä aktiviteettejaan.
Pertsa oli tapahtuneesta niin vitun äimissään, ettei hiffannut tsiigata lähtiessään keltaisesta taksivalosta auton numeroa tai edes puskurista sen rekkaria. Hänellä ei ole ollut tapana tarkkailla niitä, koska tavallisesti tolppaluvalla otetun matkakorttipirssin tultua perille kuski tyrkkäsi handuun taksikuitin, josta ilmenivat kaikki fiuden yhteys- ja ajotiedot. Ne piti meilata Stadin matkapalveluun.
Taksin tilausvälityslafkan palvelutyöntekijä oli hyvin pahoillaan tapahtuneesta. Hän kertoi yrittävänsä jäljittää oikean taksin sekä kuskin ja ottavansa yhteyttä heti, mikäli homma onnistuu. Hänestä olisi erittäin hyvä juttu, jos se onnistuisi, koska kuljettajan toiminta oli Pertsan kuvauksen perusteella täysin törkeää. Hän esitti vielä kerran todella suuret pahoittelunsa tapahtuneesta.
Tallinnan kaatikselta dunkkaava tuliaiskärry löytyi seuraavalla viikolla Pasilan kyttiksen löytötavaratoi-mistosta. Taksikuski oli ollut sen verran reilu jäbä, ettei hän ollut kajonnut kärryn sisältöön. Pertsa meilasi palvelutyöntekijälle: ”Kärry löytyi. Jos kuljettajan löytyminen vaikuttaa ylivoimaiselta, voitte lopettaa hänen etsimisensä. Törmään häneen ennemmin tai myöhemmin taksimatkalla. Otan teihin yhteyttä asian selvittyä.”
Matti Laitinen
24.8.2019