Skrivasin tuolla yhden kommentin mukana, et mull olis lisääki tarinaa fyrkan puutteesta ja kikoista yrittää selvitä ilman sitä. Stadissaha spåra on aina ollu se, et fyrkatta pitää treenata päästä messiin. Nehä o ihan klassikkojuttui, mullaki niit on muitaki ku tää, mut tää on vanhin.
Me budjattii sillo Valkass ihan siin tsyrkan liepeill. Ku alko gesis ni tsimmaan piti päästä ja paras mesta oli tietty Hiekkis. Ku mä olin sen verran snadimpi ku bulit broidit ni jäin yksin pitskulle kun broidit lähti Hiekkikselle, ne luudas sinne ja sit taas takasi (ainakin vanhin sano vuosikymmeniä sit niin, mut se oli kans niinku faijaki, tarinaniskijä, jutuiss oli totta kaikki tai ei mitää ja silt välilt), enhä mä olis jaksanu.
No, siin himabyggan edes Hämeentiel oli kutosen hållplats, ja kuilman takana 9:n päätepysäkki, Ysillä pääsi lähimmäks Hiekkista. Siihen aikaan kondari rei´tti kertaliput, niiss oli kai linja, kelloaika ja jotain muutaki, emmä muista. Mä hiffasin, et jos siin 6:st joku jäi pois ja stikkas liparin roskikseen, ni siin saatto olla vaihto-oikeus jälellä. Me Keitsin kans dyykattii roskikset ja sit ku oli saatu kaks liparii ni me skujattii ysillä ja dallattii pikku matka hiekkiksell. Broidit ihmetteli ku näki meidät rantsulla eikä me eka kerralla kerrottu. Huono homma oli se, et takas ei ollu samaa mahdollisuutta päästä pommilla ja broidien piti dallata takas mun ja Keitsin takia, muuten ne olis luudannu takaski.
Teksti: Antti Hanelius