Mä oon perusstadilainen. Mun skidihima staijaa paikalla, johon Stadi gryndattii anno 1550 eli Gamlass stadiss.
Stadi födas tosi snadina, Svedun Kingi Kustaa Vaasan mahtikäskyllä flyttas sinne noin 500 ammatinharjoittajaa ja hantlankarii.
Stadi ehti kituu tällä mestalla 90 vuotta kunnes jengi alko kypsyy ja flyttaa vek takas omille huudeille. Stadi meinas delaa mutt Kunkun ukaasilla se flytattii vuonna 1642 nyyaan mestaan Vironniemeen. Svedut halus paitsi duunaa Stadista vastavoiman eteläiselle Hansastadi Tallinnalle myös krigutukikohta idän novgorodilaisii vastaan jotka kävi tällä ryöstöreduilla.
Vanhakaupunki, eli Gammeli , jäi goisaa ”ruususen unta”. Kellomäen rinteille 1700-luvulla byggattujen hirsihaussien rakennuksist stondaa viel Forsbyn tilan renkitupa. Sekin heikoss hapess.
Vuonna 1820 Keisarillinen uudelleenrakennuskomitea teki maistraatille ehdotuksen stadin laita-alueiden dilkkamiseks palstoihin.
Stadin maistraatti järkkäs vuonna 1826 huutokaupan fiskari ”Jernmarkin plantaasista” jonka finnas kauppaneuvos, konsuli Gustaf Otto Wasenius.
Gustaf Wasenius vuokras tontin ja rakens huvilan –
Villa Annebergin. Talousrakennukset, Puutarhurien talo,
Arboreetum, navetat kanalat ja tallit teki kokonaisuudest niin snygin, ett stadilaiset alko bamlaa Annalan Kartanost. Konsuli Vaseniuksella oli mm Tsaarin aikana monopoli illimatojen kasvattamiseen Stadissa.
Vuonna 1938 Villa Annala siirty Stadin omistukseen.
Mun faija vuokras Annalan vuonna 1939 ja harjoitti siellä
Kauppapuutarhatoimintaa aina vuoteen 1958 jolloin family flyttas Espooseen.
Lassen himafönari
Mä minnaan vieläki kesämorgenit, kun faija herätti mut vislauksella messiin Kauppatortsalle. Aamulla kello kolme lähdettii luupäällä pitkin Hämeentietä Kauppatortsalle. Rautaset nelipyörärattaat kolisi mukulakivetyksellä. Koni oppi reitin nii, ett himaan päin tullessa me vaa goisattii kärryillä. Seitsemäntoist gamlana skujasin erikoisluvalla kuorkkisetin ja monet kesät skujasin ypönä tortsalle blisaa meidän vihanneksii.
Lasse blisaa ypönä vihanneksii Kauppatortsalla joskus 50-luvulla
Meidän fämilyn kuudest skidist mä olin toiseksi vanhin. Jouduttii kaikki snadist alkaen kesäduuniin: kitkee, kastelee ja istuttaa sekä sadonkorjuuseen.
Puutarhanviljelyn lisäks landelaiffiin kuulu tietty lehmii, kanoja ja sikoja eli toimeentuloo yritettii hankkii koko maatalouden kirjolla. Kriguaikaan siit saatii extrabonust kun Stadin bossit tsöras hakee läskii, smöree, eguja ja mölöö ”mustast pörssist”. Me bytskattii vastikkeeks kahvii, sokruu ja muuta säännösteltyy skruudii.
Mä strattasin skolen Alli Nissisen Valmistavassa Koulussa Uudenmaankadulla. Mun mutsin faija budjas Rikhardinkadulla Bibluu vastapäätä, mä goisasin siel maanantaist perjantaihin ja tulin viikonlopuks himaan Annalaan. Oppiksee menin Käpiksen Yhteiskouluun jost skrivasin stuiduks 1956.
Jorkka Malmstenin ”Stadin Kundi”- biisin sanoin sjungaan:
”Niin, elo oli siihen aikaan niin kuin unta vain, ne vuodet minä muistan ain…”.
Lasse Liemola
Stadilainen