Amos Rexin edustalla kiemurtelee kolmen tunnin pysäyttävä näky – ”Tässä vähän steppaillaan ympäriinsä ja ihmetellään”
Julkaistu:
Artikkelin videolla jonottavat museokävijät kertovat tunnelmistaan.
Jonotusaika on noin kolme tuntia. Ihmiset seisovat kaulukset ylhäällä, kasvot punaisina. Teamlab-kollektiivin Massless-näyttely on vetänyt Amos Rexiin paljon kansainvälisiä museovieraita, mutta suurin osa jonottajista on suomalaisia.
Joukossa on paljon lapsiperheitä. Jonon vieressä puheensorina kuuluu voimakkaana. Joku on vetänyt kaulahuivin tiukasti kasvojensa suojaksi. Lämpötila on nollan tuntumassa, ehkä asteen verran alle.
Teamlabin näyttely on avoinna loppiaiseen 6. tammikuuta saakka. Sitten Amos Rex sulkee ovensa ja avaa ne jälleen 7. helmikuuta. Viimeinen näyttelyviikko on laittanut ihmiset liikkeelle.
Jonossa seisova Josefiina Kärkkäinen on saapunut miehensä kanssa Turusta Helsinkiin juuri Amos Rexin vuoksi.
– Olen vältellyt tätä, kun täällä on näin pitkät jonot. Nyt oli tultava, kun on viimeiset hetket.
Kärkkäinen odottaa sisäänpääsyä läheisen kahvilan noutolaatikko kädessään. Ilman eväitä ja lämmintä juomaa sisu ei välttämättä kestäisi pääoville saakka.
– Pakko olla, kun tänne jäätyy muuten. Olemme jonottaneet varmaan kohta jo kaksi tuntia. Kävin hakemassa fetajuustopiirakan ja antistress-teetä, Kärkkäinen nauraa.
Kaarinasta Helsinkiin Amos Rexin edustalle saapuneet Kristian ja 9-vuotias Eevi-tyttö ovat päättäneet sinnitellä jonossa oville saakka.
– Ystävällinen rouva naapurissa näytti minulle Hesarin lehtileikettä. Siinä oli hyvä juttu, joten päätimme lähteä. Pitäisi olla hyvä show
– Tässä vähän steppaillaan ympäri ja ihmetellään, niin kyllä se aika menee nopeasti, Kristian kertoo.
Eevi on ehtinyt vierailla Amos Rexissä ennenkin. Kokemus oli sen verran vakuuttava, että kasvoille nousee hymy vielä parin tunnin jonotuksenkin jälkeen.
– Olin täällä jo kerran kaverini kanssa ja silloin oli hienoa. Silloin meripaikka oli hienoin.
Vieressä isoäitinsä kanssa jonottava turkulainen Julia, 11, on vetänyt pipon syvälle päähänsä.
– Toivottavasti sisällä on jotakin tosi hienoa.
Helsinkiläinen Susanna Patrikainen seisoo jonossa Simonkadun puolella sinnikkäästi syntymäpäivänään. Mukaan ovat lähteneet Patrikaisen äiti ja poika. Äiti luovuttaa tosin samalla hetkellä, kun Patrikainen alkaa kertoa odotuksestaan.
– Lähinnä kiinnostaa tämä näyttely. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sen perusteella, mitä olen videoista ja kuvista nähnyt. Tietysti tuo koko rakennus kiinnostaa. On aika mielenkiintoista, että se rakennettiin tuonne maan alle.
Jonossa jo pitkälle ehtineet helsinkiläiset Simo ja Atsuko ovat silmin nähden valmiita astumaan museoon.
.
Jonossa jo pitkälle ehtineet helsinkiläiset Simo ja Atsuko ovat silmin nähden valmiita astumaan museoon.
– Lämmintä. Haluan vain mennä sisälle, Atsuko summaa.
