Mä pääsin Malmin kauppaopistoon seitsemäntoistavuotiaana oltuani sitä ennen välivuoden keskikoulun jälkeen kanissa duunissa. Siitä olen joskus tässäkin lehdessä stoorin skrivannut.
Kun koulu alkoi, meille kerrottiin ekana päivänä, että tässä oppilaitoksessa ei sitten läksyjä lesata, se jää jokaisen oman harkinnan varaan, kuinka paljon himassa haluaa menestyksen eteen duunata. Näin laiskalle opiskelijalle tieto se oli mannaa.
Mä olen aina ollut innokas bailaaja (sitä termiä ei muistaakseni vuonna 1970 käytetty) ja kun meillä oli oppilaskunnan vaalit, pääsin vanhojen meriittieni perusteella hallitukseen ja kuinka ollakaan sain itelleni mieluisimman homman; huvitoimikunnan puheenjohtajan. Kukaan ei kai silloin funtsannut, et ei huvitoimikunnan pj voi olla alaikäinen tai kukaan ei hoksannut froogata sitä.
Pian sain kuulla reksiltä, että talossa on tapana järkätä muutaman kerran vuodessa bileet, joka on huvitoimikunnan vastuulla. No, ei muuta kuin toimeen. Mietin, että pitäiskö ne järkätä Tillikassa, Malmi Kestissä vai peräti jossain keskustan biletysmestassa. Tällä kertaa tulin siihen johtopäätökseen, että Kesti olisi ainakin sopivan kokoinen paikka sille jengille.
Soitin Kestin dirikalle tai omistajalle, se kai se Ohtonen oli tai siis molempia. (En ole nimestä varma.) Tyyppi sanoi mulle et tule käymään, niin neuvollaan. Mä vähän snärkkäsin mennä sen dirikan puheille, vaikka olin kyllä käynyt siellä jo monta kertaa, mut en tuntenut sitä pomoa ollenkaan. Se oli rento tyyppi ja se kertoi mulle, että hän ehdottaa illalliseksi jotain Crepejä, jotka on niinku räikäleitä, joissa on täytteenä jauhelihakastike. Sanoin, et joo mulle se käy ja mitä bungaa? Sovittiin illallisen hinnasta ja siitä, että meillä on oma dj mukana, joten elävää mussa ei tarvita. En minnaa illalliskortin hintaa enää, mut kai se jotain kympin verran taisi olla.
Sitten kun kaikki oli neuvoteltu valmiiksi, pomo kysyi, voinko tarjota jotain sulle jotain? Mä sanoin pokkana, et joo voisin mä yhden Tom Collinsin ottaa. Selvä, sanoi pomo ja tilasi sen baarista. Tarjoilija toi sen mulle ja mä siinä sitten dokasin sen kaikessa rauhassa, vaikka ensinnäkin olin vasta seitsemäntoista ja kovia paukkuja ei olis saanu tarjoilla alle kaksytvuotiaille.
Kun sitten itse bailut alkoi, mä kävelin ensimmäisenä sisään ja suoraan sen pomon juttusille ison rahatukon kanssa, maksoin illalliskortit asiallisesti ja vein takkini pokelle. Se ei luonnollisesti hoksannut papruja kysellä.
Jouni-Mikael Cederavall
Julkaistu: