Lauantaina, lokakuun 24. päivä järjesti Helsingin Laulelman Ystävät HELY ry, suuren trubaduuri konsertin Balderin salissa, Aleksilla. Esiintyviä taiteilijoita oli muhkea määrä. Kaikkiaan nähtiin 13 live-esitystä ja kolmisenkymmentä tuttua ja ennestään tuntematonta laulua. Ei ihme että yleisö viihtyi yli kaksi tuntia kestäneen konsertin viimeisiin säveliin asti.
Trubaduurimusiikki ei ole massojen musiikkia, vaatiihan se keskittymistä musiikin lisäksi sanoitukseen. Onkin sanottu, että trubaduurimusiikki kulkee tekstikylki edellä. Usein esiintyjät ovat myös lauluntekijöitä, sanoittajia ja säveltäjiä.
Trubaduurit historian hämystä.
Bardit olivat muinaiskelttiläisiä runoilijoita ja laulajia. Bardien tehtävä oli välittää luku- ja kirjoitustaidottomalle kansalle entisaikojen sankariteoista kertovia eeppisiä runoja ja tarinoita. Bardit myös sepittivät ylistyslauluja, pilkkalauluja hallitsijoista ja itkuvirsiä.
Entisajan bardien perinnettä ylläpitävät nykyaikana Trubaduurit. Jo keskiajalla Etelä-Ranskassa tunnettiin trubaduurikäsite. Trubaduuri oli henkilö, joka sanoitti, sävelsi ja esitti ritariajan romanttisia lauluja usein oksitaanin kielellä. Nimi tulee myöntävää ilmausta ”kyllä” tarkoittavasta sanasta ”òc”. Romaanisista pääkielistä lähimpänä oksitaania on katalaanin kieli. Varsinkin maaseutuun ja luontoon liittyvässä sanastossa oksitaani tunnetaan rikkaana muotokielenä. Trubaduuriperinne lienee syntynyt tuhatluvun paikkeilla. Vakioteemana oli usein naimisissa olevan aatelisnaisen ja köyhän ritarin tai laulajan välinen rakkaus.
Nimeltä tunnettuja varhaisia trubaduureja olivat mm. Guillaume d’Aquitane (1071–1127) ja Berenquier de Palou (1000-luvun loppupuolella). Useita satoja trubaduureja tiedetään nimeltä, mutta musiikkia on säilynyt vain noin neljältäkymmeneltä. Näistä useimmilta on säilynyt hyvin vähäisiä näytteitä.
Ranskaksi laulaneita truveereja ja saksaksi laulaneita minnelaulajia on verrattu usein trubaduureihin.
Nykyajan trubaduurit
Nykyaikana Suomessa trubaduuriksi kutsutaan laulavaa ja itseään usein kitaralla säestävää muusikkoa. Myös muualla maailmassa kuten Venäjällä käytetään tällaisesta muusikosta trubaduuri nimitystä. Jotkut trubaduurit esittävät myös folkmusiikkia. On trubaduureja, jotka esittävät rockia, iskelmä- ja klassista musiikkia. Monet trubaduurit ovat lainakappaleiden esittäjiä, mutta on myös monia trubaduureja, jotka esittävät omia sanoituksia ja sävellyksiä. Omaa musiikkia tekevät trubaduurit käsittelevät usein muitakin aiheita kuin romantiikkaa.
Maassamme toimii useita paikallisia trubaduuriyhdistyksiä ja rekisteröimättömiä yhteisöjä, joille trubaduurimusiikki on lähellä sydäntä. Helsingissä on toiminut elinvoimainen trubaduuriyhdistys vuodesta 2002. Helsingin Laulelman Ystävät HELY ry. järjestää joka kuukauden kolmas sunnuntai yleisölle ilmaisen session Panimoravintola Bruuverissa, Helsingin Kampin kauppakeskuksessa.
Seuraava HELY:n laulelmatreffi-ilta on 15.11.2015 klo 18:00 alkaen. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.
Syksyn suuri Trubaduurikonsertti.
Kuluvan kuun 24. päivänä HELY ry järjesti Balderin salissa mittavan trubaduurikonsertin. Mukaan olisi ollut tulijoita enemmän kuin pystyttiin yhden illan tapahtumaan ottamaan. 13 ammattitaitoista trubaduuria saatiin mahtumaan parin tunnin ohjelmaan. Kaikkiaan kolmisenkymmentä laulua upeina live-esityksinä, liki yleisöä. Siitä syntyi lähes käsin kosketeltavan lämmin tunnelma. Suuria ja äänekkäitä monitoreja ei tunnelman aikaan saamiseen tarvita. Riittää, kun laulaja istahtaa tuolille yleisönsä eteen kitaransa kanssa, kertoilee leppoisasti kohta kuultavan laulun historiasta, tekijöistä, tai vain aiheesta, josta aikoo kohta laulaa. Yleisöllä on aina mahdollisuus tehdä kysymyksiä, tai vaikkapa täydentää laulajan kertomaa, omilla tiedoillaan. Näin yleisö on saatettu mukaan osaksi musiikkikokemusta. Juuri tämä lähellä oleminen on vahva osa trubaduurimusiikkia.
Miksi valtamedia ei ole kiinnostunut?
Medialla, toimittajien, tuottajien ja tapahtumajärjestäjien päättäjillä tuntuu olevan ”tähtikultti” niin vahvana kaikessa toiminnassa ja sitä kautta rahan ansainta. Suurta yleisöä halutaan kosiskella nimekkäillä artisteilla ja ajan genrellä. Luonnollisesti megatapahtumilla on massayleisönsä ja hyvä niin, mutta trubaduurimusiikki ei tunnu kumartelevan mihinkään suuntaan, vaan toimii omilla ehdoillaan. Kuulijakunta on usein kovaan rockkiin, räppiin ja äänivalleja ravisteleviin megatähtiin kyllääntyneitä. Ihmisiä, joille herkän kauniit ja tunneälyä hivelevät tarinat, tai hauskat kupletit ja jopa ratkiriemukkaat laulelmat antavat virkistystä harmaan arjen unohtamiseksi.
Miksi televisiossa ei näy trubaduureja?
Konsertin väliajalla istumme nauttimassa virvokkeita. Keskustelun aiheeksi nousee trubaduurimusiikin marginaaliosa. Eräs rouva ihmettelee isoin kirjaimin, miksi televisiossa ei koskaan näe trubaduureja. ”Aina vaan sitä räppiä ja raakaa rockin renkutusta”. Trubaduurimusiikki ei ole ollut koskaan, ehkä sitten keskiajan jälkeen, massojen musiikkia. Eikä siitä sellaista varmaan koskaan tulekaan, mutta aina sillä tulee olemaan oma kuulijakuntansa. Se, miksi ohjelmatuottajat televisiossa, eivät ole ymmärtäneet sitä kansanosaa, joka ei nauti räimemusiikista ja huutolaulusta, onkin sitten ”toinen tarina”.
Syksyn trubaduurikonsertissa esiintyivät:
Hannu Seppänen, Metrofolk-Duo, Veli Rauhala, Duo Anttola & Maa, Rauni Rokka, OlliBull Anikari, Duo TimJan, Kaj Kalugin, Sami Alanko, Petri Jussila, Juha Haanperä, Chrisu Österberg-Stefan Fallenius, Camilla Ståhle.