Ku nyt funtsin, niin noi knekkaajat, joteski aina stendaa meitsin Herttaan, jotain södee fiilarii. Oon joskus skrivannu, et meitsin serkku staijas sen vikat vuodet Ogelin Kustiksessa. Sen bestis oli toi Elis Ask. Nää kumpiki kundi, oli jo bulin aikaa ollu tota hämyy, auringonlaskun jengii.
Duunasin kerran kuussa visiittii tän mun serkun luo. En oo ihan saletti, mut joteski tuntu, et tää Käpskin kundi, tsennas meitsin sen elon finaaliin asti. Ainaski se pysty vetään vetin styrkkaa jurkkaa, ku pamlattiin menneistä juitsuista. Aika kliffaa braisausta Askilla ja mun serkulla, ku niillä oli bulii hinkuu aina sinksaa, niitten huoneet keskenään. Oli nastaa venaa, et mistä luukusta jouduin tällä kertaa, tsögaa mun serkkuu.
Sit kerran, ku olin häippäsemässä veks osastolta, hiffasin ku Elis treenas öpnaa tätä osaston lukittuu dörtsii. No, utelin vaan, et mihin misjöö nyt kaihoo häippästä. Elis vaan tsiduleeras meitsii, snadi smailis feississä ja näytti dörtsii. Sit tuli hoitsutäti, otti hellästi samppioonii handusta ja sano, et hei tuhma poitsu, mitä ollaan kaveerattu tän dörtsin suhteen.
Minnaa mun elon finaaliin, ku hoitsutäti ja tää mun buli idooli, aikanaan vetin kova kundi, lähti handuhandussa iisisti dallaan konkii kohti Eeliksen huonetta.
Jaakko Koroma
