Sleppasin yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselt tsufekudjulle. Siäl tsittas Kallonkutistaja-Väiski. Väiski on entinen leguri, jolta kikat on kondattu, ku se veti brenkkuu ku Aku piimää. Nykyään se on kyl ihan raivoraitis, mut muuten snadisti kuutamolla.
Mä slumppasin sokrupossun ja tsufen ja traisasin revan pallille. ”Moi Väiski! Sä elät viälä!” Mä moikkasin. ”No, mikäs pahan tappais!” Stikkas Väiski takas. ”Aika se on ku tappaa talossa ja puutarhassa, Väiski.” Mä viisastelin. ”Ei aika mitään tapa. Ihmiset kyllä tappaa kaikenaikaa toisiaan. Mut ei mua se kiusaa. Tappakoot hullut toisensa, mut ku fyrkka tappaa elukoita.” Väiski alko snadisti hikeentyy asiaan päästyään. ”Sarvikuonojaki salametsästetää ihan sikana. Viimisen viiden vuoden aikana on ”reinojen” salametsästys lyftannu 3000 prossaa!
Sarvikuonot, piirros: OlliBull
Kuuskytluvun lopulla Afrikas oli jotain 70 000 reinoo elossa. Viime vuonna niit oli alle 5000!” Stikkas Väiski melkeen huutostaililla. ”Älä jumankekka. Onko tosijuttu?” Mä sain pulputettuu älllikän takaa. ”Reinojen sarven grammahinta on lyftannu kokkelin ja kullan ohi. Aasiassa jengi slumppaa ihan kreisinä sarvipulverii, ku ne dorkat luulee et sillä saa kankkusen vekka tai stagan tanaan.” Mä lysnasin huulet oona Väiskin tilitystä. ”Reinoja on yhteensä viis lajii Afrikas ja Aasiassa. Reinot on iisi saalis salahunttarille. Reinon säkä on jotain 150-185 senttii ja painoo koirasreinolla voi olla kolme ja pual tonnii.” Väiski imutti mokkaa klyyvarin alle ja mä pääsin messii.” Joo, se on ihme juttu ku tyhmyydellä voi tehdä fyrkkaa. Ei kai ne salakaatajat siitä sarvest saa stydisti hilloo, mu onhan se persaukiselle muutama satkuki buli pinkka.” Väiski nieleskeli vikaa borkkatilkkaa ja jatko sit esitelmää. ”Jo se on niin veetuu, et kolmen tonnin elukka skotataa yhen metrin mittasen sarven takii. Eihän ne revarutsit tutsit siitä saa ku snadin siivun. Aasiassa fyrkkabosset vetää tosi bulit fyffet ku ne soirot jauhetaa pulveriks ja blisataa dorkille snadeis hivakoissa.” Mä olin aika äimänä, mut sain kuiteski froogattuu jotain. ”Eiks ne siäl Etelä-Afrikas jaagaa niit hunttareita ja kai ne niit saa välil fongattuu boseen, vai mitä?”
Mä funtsailin ääneen. ”Joo, mut mitä siit on iloo reinoille, jos ne salakaatajat traisataa häkkiin muutamaks kuukaudeks. Ku ne pääsee leediks, ni ne horjuu takas skutsii. Ja jokaisen fongatun mestalle tulee pari-kolme uutta tyyppii. Mun miälest ne vois panna katkasuhoitoon ja duunaa se katkasu tosta leuan alta.” Mä olin hiljaa ja smaagasin baislarii. ”Kyl toi homma döfaa ihan saletisti siltä, et ne maan myndarit ja bosset saa tosta hommast bulin siivun ittelle. Jos ne ihan tosissaa haluis slyyttaa ton reinojen tappamisen, se onnistuis paris viikossa. Fitin kovat oordikset vaa ja penaltina ois niskakiikku, ni homma slyyttais aika stärästi.” Väiskin uho alko jo onneks litskisti skäfää. Voi olla et sillä oli snadi osa, ku viereisee pöytää tsittas pari nuorta mustaa gimulii. Voi olla et ne oli jotain fotomallei tai mannekiinei, mut upeit donnia kuiteski. ”Kyl se on nyt mustan Afrikan päättäjien handuis, et onks ne reinojen bludessa, vai kynttääks ne tvettaa handut mustan putsiks.” Sluuttas Väiski seminaarin ja lyftas ylös pallilta. ”Soon moro, sano mansen vatussi!” Stikkas Väiski ja lähti horjuu tortsaa kohti.
Mä lyftasin kans pystyy ja lähdin horjuu kohti parkkista, vaik olishan mulla ollu viäl mitskus aikaa. Ei se ollu kulunu loppuun. Nii, ja eihän aika kulukkaa, sehän vaa kuluttaa.
Näil mennää taas, funtsaa Nakuklabbi Valkan kundi.
Olli Anikari
