Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullasta,
loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä
minun vuoteeni tassien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
”Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä.
Onko naisia nää?”
”On, naisia on” piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.
Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin
ja piru-herralta kysyin:
”Näitä lempiä saako?”
”Saa, lempiä saa” piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.
Vein naisista kauneimman vuoteellein,
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Minä kääntelin vääntelin naista sitä,
mut arvatkaapas veljet mitä?
Sillä ei ollutkaan sitä
Minun ruumiini himosta kihelmöi,
Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
”Kuinka olla näin voikaan?”
”Ei helvetti tää muuten oiskaan!” piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.
Uuno Kailas (1901-1933)