Ku meitsi oli snadi kundi, niin noi mummot ja vaarit treenas tsöraa kaikkkee nastaa perinnettä skideille. Mun vaarit kyl delas kumpiki, ennen ku mitään niitten talenttii meitsi starttas oppiin. Monelle tästäki jengistä, varmalla vaik toi metskaaminen ja masin duunaaminen koukkuun tuli landella, kesiksellä tutuks.
Mun friidun tyttäretki aikanaan, intreseeras tätä fisustamisen jaloo taitoo, meidän landella. Mut ton fisun irrottaminen koukusta, ainaski tän vanhemman friidun kohdalla, duunas liian bulisti klesaa. Sit nää meidän landen fogelit tuli kans vähitellen niille tutuiks kafruiks. Nää sorsaemot ku roudas niitten poikueen anoon pullan tsibaleita skruudattavaks.
Mut tää edukeissoni, näitten kahen söden giltsin kera, on kyl nykyään muuttunu sillai, et vaari onki niinku tää opetettava. Funtsin vaan, ku joka vetin nyyan vempeleen tsöraaminen kuuppaan, duunaa meitsin vinkuu jelppii tältä tokalta genereissonilta.
Nyt just staijataan, vaiffin kera, tsiigaan kahen espanjan vodadogin perään, meidän friidun himassa. Jotain neljä päivää tää posti ottaa. Tää vanhempi dogi diggaa tota tsimmaamista, ku dorga puuroo. Ku sit taas tää juniori studaa vodaa, ku joku rabiesii roudaava kettu.
Tän vanhemman dogin häntä on jääny snadiks nysäks. Jotain kymmenen senttii. Sit vielä tää sen nysä on snadisti vendannu vensteriin. Sen ei siks oo ees sallittu treenaan, tota faijakstulon triumffii ja glooriaa. Ja sit ku tätä smarttii, kliffaa dogii, treenattiin tsimmaajien pelastusdogiks, niin eihän tää ressu, pystyny ees tsimmaan hukkuvan jelpiks, ku tää sen vino nysä häntä, toimi ku pinna skiglarin ahterissa ja duunas tän dogin tsimmaan vaan bulii ympyrää.
Jaakko ”Jaska” Koroma
