KULTTUURI ON SUURI KUPLA!
Jääkö kulttuuri talouden jalkoihin kysyttiin aamuteeveessä. Mielestäni asian oikea laita ei valottunut. Kulttuurista on tullut suuri kupla, jonka ulkopuolelle Suomi on jättänyt itsensä. Kulttuuri- ja luovat alat eivät jää talouden jalkoihin vaan ne ovat itse jättitalous, joka kasvaa EU-alueella yhtä paljon kuin muu talous supistuu!
Suomi oli ennen vireä viihde- ja kulttuuripalvelujen tuotantolaitos. Huvipaikat kukoistivat, levyteollisuus tuotti, elokuvateatterit kannattivat, radio- ja TV palveli kansaa ja kartutti liike-elämän tuloja ja tekijöidensä osaamispääomaa. Nyt ne toimivat monikansallisen tekijänoikeuskoneistojen raha-automaatteina ja asettavat tekijät ja katsojat narrin rooliin.
Sanni Grahn-Laasonen mainitsi, että Suomi tarvitsee omaa sisältötuotantoa. Tässä on avain! Ulkomainen yritys ei voi olla kotimaisen kulttuuripääoman portinvartija! Alan leijonan osa, eli populaarikulttuuri ei tarvitse tukia vaan ainoastaan rahoitusta. Se on luunkova bisnes! Ei kai kukaan luule, että monikansalliset viihdejätit tänne muuten tulisivat?
Nyt on lopetettava se vuosien vatulointi, missä ministeriössä tekijänoikeusbisnes hallinnoidaan. Teolliset tekijänoikeudet ovat identtisiä patenttioikeuksien kanssa ja niiden paikka on elinkeinoministeriössä. Niiden on saatava investointirahoitusta siinä missä kaivosteollisuuskin. Luovuuden lähteet ovat tulevaisuuden energiavarantomme.
Virhe tapahtui 90-luvun alussa, kun toimialan etujärjestö ÄKT/IFPI vaihtoi yrityskauppavoimasuhteiden vuoksi ”salaa” agendansa ulkomaiseen edunvalvontaan. Ajettaessa tekijöiden etua tosiasiassa ainoat hyötyjät ovat olleet levy-yhtiöt. Ne ovat saaneet vallan ja verotusoikeuden kulttuuri- ja osaamispääomaamme! Ne on kilpailtava takaisin, sillä vain suomalainen osaa tehdä suomalaiselle parhaan sisällön. Olli Rehn, Anne Berner ja Sanni Grahn-Laasonen; varmistakaa osaako suomalainen virkakoneisto luoda suomalaiselle yritykselle yhdenvertaisen kilpailuasetelman?
Erkki Puumalainen
