Kuuskyt ja seiskytluvuilla, toi Opeli oli blisatuin fiude täällä himalandiassa. Tää Kadettimodelli oli myös meitsin eka nyyana slumpattu bilika. Olin Katron Arin poka, Auto-Bilissa. Tää juitsu tapahtu Kalevangartsan lafgassa vuonna 1975.
Sit meitsi oliki merkkiuskollinen jotain seitsemän autsigan verran. Armoton ahneus iski tän sakemanni firman dirikoihin. Fiudee tuupattiin fabriikista blisattavaks huisii tahtii. Alihankkijoiden talenttii ei bulimmin tsekattu. Bulimmatki Opelifanitki joutu hokaan, et ei ollu kliffaa nonarina viettää aikaa remppajonossa, ku aina löyty jotain Opelista snadii feeluu.
No meitsiki sit hylkäs tän merkin. Jotain 12 vuotta sitte. Oli Neonii ja muutama Nissani. Sit pari vekkaa sitten, eksyin ajankuluks, Opelifirmaan. Nää, yleensäki mun ihastukset bilikoiden suhteen stendaa alle sekunnissa. En oo yleensä skujannu ees testiajoo, ku oon duunannu jo bilikahandelii. No, tää mun salamarakkauden kohde oli Opel Mokka.
Ku kaveerasin tälle bilikablisarille, mun fittii kokemusta Opeleista. Kundi, öögiin tsiigaten vakuutti, et nää nyky Ooppelit onki huipputsekattu, ennen ku ne tsörataan ulos vientiin. Sai kundi tällai sit meitsin bamlattuu, sen pokaks.
Opel Mokka, foto: opel.fi
Oli kliffaa skujaa uutta, luotettavaa Mokkaa. Siippa vaan totes, ettei se haluu ees kuulla mun tulevasta mokasta. Vaiffit ku ei bonjaa, et mitä on tää huipputsekkaus. Snadisti säälitti sitä.
Sit viime sunnuntaina, ku skujattiin landelta himaan. 500 kilsaa matkamittarissa, sytty bilikassa keltanen varotusvalo.
Jaakko Koroma
– – – –
15.5.2015
Snadi häpeänpuna feississä, nyt muutaman koisatun yön jälkeen, jänään myöntää, et kaikki fitti synfaus, jota meitsi tsörasi kliffaa, nyyaa Opel Mokkaa kohtaan, oli täydellisesti meitsin omaa mokaa.
Kun väitin, että keltanen lyysi mittaristossa stendaa flekkikseen ihka ittekseen, itse kyl finaalissa sähläsin sen. Oon vetin sori. Ja vikisen anteeksantoo.
Jaakko Koroma