Mä olin budjannu ihan snadista lähtien Gräsassa eli Ruoholahdenkadulla. Sadan markan villojen pideillä heitettiin skrubua tai skulattiin kymmentä stidiä laudalla. Syksyn pimeinä iltoina präijättiin rofea ja poltsua. Se oli vänkää, mut sitte ku alko tulla ikää, rupes friidutki kiinnostaa.

Mä taisin olla jotain viistoista tai silleen, kun mä bonjasin, että niil ois jotain muutakin käyttöö ku se, et niit oltiin kiusattu Lapparin skolen pihalla.

Mä pluggasin kaikki alan oppaat niinku esimerkiks systerin Hertta- ja Harlekiinisarjat. Niis kerrottii, että kuin sextataan sillee kuumasti ja kieli poskes. Mä tunsin, ett mä oli redi hankkii ekan mimmin ja treenaa milt tuntuis pussata ihan oikeesti.

Mä hittasin yhden sussun, sen nimi tais olla Tuula ja onkin ehkä parempi, etten mä sitä ihan oikeesti muistakaan. Sitt mä raahasin sen silloisen Uuden Suomen kirjapainon takana olevalle galtsille ja rupesin hommiin. Se friidukin oli ihan messissä ja kaikki vaikutti siltä, että tää skulaa kliffasti.

Mut sitte kävi jotain erikoista. Mitä enempi sitä sussua sextasin, niin sitä enemmän se vislas. Ku teki oikein hirveen imun, ni sitä kovempaa se vislas. Mä rupesin hirveesti skriinaamaan, enkä mä voinut sille mitään. Se miisu vähän loukkaantu, mut herkkä hetki oli menny. Sit paljastu se, miks näin oli käyny. Se oli muuten hvyän näköne, mut sen etuhampaasta oli pala vek. Mitä kovemmin imi, sitä enempi se vislas.

Se romanssi loppu sihe.

Oon mä joskus funtsannu, ett jos se ois fixannu spigut, ni oltaisko me aviksessa. Mut ehkä on parempi, ett mä en pohdi tollasii.

Markku Jalonen