Mutsi pyöräytti mut maailmaan toisena helluntai päivänä v. 1937, puolen päivän tietämillä. Tais olla aika hosis. Faija souti mutsin rantsuun, hyppäs fillarin selkään, mutsi tarakalle ja polki niin pirusti vanhalle kättärille. Lapsvesi meni kuulemma sillä matkalla ja poltot oli stydit. Pääsivät juuri ja juuri sisään kun minä synnyin, 2,700g. BYÄÄÄ!!!
Sinä vuonna oli Tavallista kuumempi kevät ja kesä. Toukokuussa mitattiin +28C. Oli Härän vuosi kiinalaisen horoskoopin mukaan. Länsimaisen horoskoopin mukaan oon kans härkä, kun födasin toukokuussa. Mutsi ja faija budjas silloin Pitkänsillan pohjoispuolella, duunareiden kaupunginosassa, Sörnäisten rannan snadeimmassa idyllisessä saaressa, Kanassa (alun perin Hönan).
Se oli kieltolain aikana tullut tunnetuksi pirtukätköistä. Viereinen saari oli Hana-holmen, joka suomennettiin myöhemmin Hanasaareksi, vaikka se oli ruotsiksi tarkoittanu kukkosaarta (Hana eli kukko). Siinä snadissa 1879 luvulla bygatussa mökissä me budjattiin silloin. Saari oli entisen Suvilahden kaasuvoimalan kohdalla. Saarten ja mantereen väli täytettiin, näin saatiin lisää maata rakennettavalle kaasulaitokselle. Nyt siinä on kulttuurikeskus.
Mutsi imetti mua kaksi vuotiaaksi asti (Huh. Hehheh), eikä meinannu saada vierotetuks millään. Ei ihme, sillä muistan kuinka aurinko paistoi, lämmin maito kutitti kitalakea ja auringon paahtama iho tuoksui. Mutsin oma, ihana döfis. Ja handu, joka hellästi silitti poskeani.
Siitä skrivasin tän runon.
Äidin maito. Ruusun tuoksu. Auringon lämpö aito.
Imen rintaa. Koko ruusutarhan saan ja auringonkin kokonaan. (Kuva äiti/lapsi)
En kysy: saanko? Vaan otan, en kysy hintaa
Jälkeeni jätän kaksi tyhjää rintaa
Se oli onnen aikaa, mutsi ja faija rakastuneita kuin pörriäiset. Olin toivottu skidi, rakkauden skidi – mutsi kerto. Se kerto kans, että mä olin tsiigannu öögat levällään tähtitaivasta, kun se toi mua pyyheliinaan käärittynä bastusta. Ja jos itse oikein minnaan, niin ei missään, koskaan, oo ollu niin paljon, ja niin sbulii, kirkkait tähtii, kuin Kanan taivaalla Näin oli födannu eka lapsenlaps Rintalan sukuun, Sörkän friidu, kolmannen polven paljasklabbinen, kolmannessa polvessa, alko dallaa. (Kuvassa mummu ja vaari, skidit ympärillä. faija takana vasemmalla n. 15v).
Kanasta tuli muutto ja saatiin Näkinkujalta snadi huone ja keittiö. Siellä budjasin 20 vuotta! Kamarissa oli komee valkonen kakluuni, huonekorkeus yli kolme metriä ja kaks ikkunaa, jotka avautuivat Näkinkuja puolelle. Ikkunasta näkyi Siltatehdas. Keittiossä puuhella, kaasuliesi ja kylmä vesi. Vessa rappukäytävässä yhteinen kolmen muun naapurin kanssa. Muutama vuosi onnen aikaa alkutaipaleellani, kunnes tuli sota, mutta se on jo ihan toinen stoori.
Rantsi
