Mä synnyin Stadikalla, mutsin kertoma stoori

Mä oon syntynyt 40-luvun puolen välin jälkeen Stadissa. Alotin Myllykallion just valmistuneessa skolessa Larussa, ekana uutena ikäluokkana 50-luvun alkupuolella. Jossain vaiheessa syksyn aikana naismaikka kyseli meiltä kakruilta et missä me ollaan synnytty. Se halus sen varmaan tietää siks, että ne vois maikkojen kesken sit ”profiloida meidän sosiaaliset taustat”, sillä tuskin se kuulu opetussuunnitelman oppiaineisiin. Ei riittänyt, et olis vastannu paikkakunnan nimen, vaan piti sanoa tarkemmin; kotona, saunassa… Sit kun tuli mun vuoro, niin mä oli vastannu, ett olin syntyny Stadionilla. Olympialaisistahan oli kulunu vast vähän aikaa ja mä varmaan minnasin jotain, olinhan ollut messissä. Miks mä vastasin niin, siks et olis ollu todella mamista sanoa oikein et oli syntyny Naistenklinikalla – olinhan melkein ainoita aitoja stadilaisia meidän luokalla, siis ”kovis”.

Helsingin Olympiastadion, etualalla Paavo Nurmen patsas

Helsingin Olympiastadion, etualalla Paavo Nurmen patsas

Lasse Virenin patsas on samalla Stadionin alueella Kisahallin edustalla.

Lasse Virenin patsas on samalla Stadionin alueella Kisahallin edustalla.

Sit syksymmällä skolessa järkättiin vanhempainilta, jonne mutsi meni. Faija jäi himaan stigaa pikkubroidia ja mua.

Mun maikka oli pyytäny mutsia jäämään tilaisuuden jälkeen, kun sillä oli kuulemma jotain asiaa mutsille. Ja sit se oli kertonut tosta kyselystä ja mun vastauksesta et siinä oli jotain häikkää? Stadika oli olemassa kun mä synnyin, sehän valmistu jo 1938 vuoden 1940 olympialaisiin, jotka sitten peruutettiin toisen maailmansodan takia. Ja Suomihan sai ne sitten järkättäväksi vuonna 1952. Häikkää oli se, et kun maikka oli tsiikannu mun papruja ja hiffannu, et mä olin syntynyt marraskuussa. Sit se oli tivannu mun mutsilta et mitä se teki alkutalvesta Stadikalla, jota ei ollut vielä otettu edes käyttöön?

Mutsi hiffas heti et mä olin heittäny läppää maikalle. Ja sitä oli nolottanu.

Kun mutusi tuli himaan, niin faija hiffas heti mutsin naamasta, et oli tapahtunut jotain.

Mutsi oli kertonu faijalle. Faija oli sodan käynyt ”tulisieluinen” ja oikeudenmukainen tyyppi. Mä jouduin heti kuulusteluun ja siihen aikaan ku ei ollu kriminalisoitu ”kasvatusta”, sain sitä. Lupasin olla heittämättä enää tollasta läppää. Persepuoli oli kun pyreneitten vuoristo kun mä menin koisaan ja aamulla skoleen.

Parin päivän päästä oli skolessa ollu sisäjumppaa ja sen ajan kundien trikoot oli avonaisia ja lyhytlahkeisia. Mä en voinu riisuutua, ettei ”kasvatus” olis paljastunu. Mä olin taas heittäny jonkun kreatiivisen läpän etten voinut osallistua. Sain siitäkin himaan vietäväks jonkun nootin. Mutsin kanssa oli sit sovittu, et sitä ei näytä faijalle ja homma hoidetaan iisisti.

Mä oon kertonu tätä mutsin kertomaa stooria omille muksuille ja kyl me ollaan skriinattu. Ja aina kun ajetaan Stadikan ohi tai ollaan Stadikalla tsiigaamassa skaboja tai viime vuosina isoissa konserttibrokkikissa, niin joku minnaa: ”faija sähän oot syntyny täällä!”

Kari Kemppinen

Kategoria(t): Arkisto, Kaupungiosat, Kolumnit Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *