Sleppasin viime lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselta tsufekojulle. Siäl ei tsittannu ketää tuttuu. Öögat kolpakkoina mä slumppasin borkan ja lihiksen ja traisasin revani ainoolle tyhjälle pallille. Pöydäs tsittas pari outoo tyyppii. Toisella oli ihan kaakeli kupoli ja toisella fledaa ku hestikal häntää.
”Kai tää sitsi on leedi?” Mä froogasin tyypeilt. ”Jehna, tsittaa siihen vaa.” Stikkas kuulapää. Starbut oli selvästi sen ikäsii, et duunit oli jo duunattu ja mokat slumpattii snadist eläkkeest. Mä jäin lysnaa, mitä heput bamlaa.
”Mä en kyl tajuu, ku noi pollut vaatii, et eläkeikää pitäs lyftaa ja jengin pitäis skramlaa duunii pitempään.” Skiias hestikanhäntä-äijä. ”Jehna. Ne ei kynttää funtsaa juttui tavallisen duunarin haalareista. Kyl meiänki ammattiosastolta on slepattu monta kundii jo galsaan skrubuun. On se duunarin live kyl nii fitin raskasta.” Tilitti kaakeli.
Mä haukkasin biitin lihistä ja imutin mokkaa perään samast luukust. Snadi lihisbiitti vielä ikenissä mä osallistuin palaveriin. ”Sori kundit et mä puutun teiän juttuihi, mut mä oon kyl samoil kanteil tos jutussa.” Mä alotin aika diplomaattisesti. ”Noi pollut ei oo ainoo jengi ku on skutsissa. Must buli ristiriipunta on siinä, ku pollut haluu et jengi on pidempään duunissa, mut työnantajat ei haluu pitää gamlaa jengii duunissa. Ne haluu skaffaa junnui, ku niit on helpompi pompottaa, eikä tarvi bungaa nii bulii liksaa.” Mä hehkutin, niinku avajaisiks.
”Jebuje! Just nii.” Stikkas hestikanhäntä. ”Junnuille ei tarvi bungaa överiduuneist, eikä muitakaa saavutettui etui, niinku pekkasii ja lomiksii. Otetaa vaa junnut pätkälle ja ku duunit skäfää, ni fudataa ne gartsalle.”
Piirros: OlliBull Anikari. Piirroksen omistaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen
Samalla ku me betrattii maailmaa, tyhjeni viereinen pöytä ja siihen tsittas ihan Erkki Liikasen näkönen starbu. Me tsiigatti Liikasen näköstä ja oltii hetki ihan hiljaa. Sit hestikanhäntä alko bamlaa hanikat kaakossa. ”Nii, onhan se kyl hyvä tsittaa jossain bulis virassa, ku sihteerit ja avustajat hänkslää duunit! Itte voi flygailla ympäri boltsii ja nostaa bulii liksaa.” Örmyili äijä.
”Jehna, ei tarvi snärkkää ku peräpukamii ja rasvaa suanissa.” Singsas kaakeli messiin. Äijät stäräs ihan fäärdisti jutut viereisen pöydän Liikasen näköselle. Gubbe vilkas tylysti äijii, lyftas snadisti brilloi klyyvarilla, mut ei bamlannu mitää. Meidän pöytä tuntu antavan välillä snadisti löysää.
Kaikki dokas mokkaa, smaagas baislarii ja venttas et Liikasen näkönen sanois jotain. Hetkeen kukaa ei bamlannu mitää. Sit hiljasuuden katkas hestikanhäntä. ”Olishan se kliffa jobi olla vaik joku EU-komissaari tai Suomen Pankin päädirika. Sais sikaliksaa ja kaikkii sellasii fördeleit, mist tavallinen duunari ei kynttää nähdä edes unta.” Kaakeli ei halunnu jäädä huonommaks, vaa täräytti perään. ”Jehna. Ei tarvii skryytaa sossun luukul fyrkkaa, tai dilkkaa voudille kolkkibiittii eläkkeest.”
Liikasen näkönen liikahti pallilta ylös, rykäs sen näkösenä, niinku se ois oikeesti ollu Liikasen-Eki. Sit se mulkas vielä meidän pöytää ja lähti vaappuu hallille päin. ”Kyl toi muute oli ihan saletisti Liikasen Eki.” Stikkas hestikanhäntä. ”Jehna. Nyt se varmaan dallaa tonne parkkikselle, tsittaa sen taikamatolle ja flygaa himaan Kalakukkolaan.” Selitti kaakelibolu ja griinas käheesti päälle. Mä kans griinasin kohteliaasti, niinku vakuudeks, et samaa jengii täs ollaa.
Sit mä lyftasin pystyyn ja lähdin horjuu kohti parkkista, vaik olishan mul ollu joitain idiksii ku ois voinu viäl tilittää. Mut näil sitä mennää taas, funtsaa Nakuklabbi.
Olli Anikari
Artikkeli on julkaistu Puolikaupunkia-lehdessä nro 5/2013
Piirros: OlliBull Anikari. Piirroksen omistaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen
