Oltiin muijan broidin, Maken kans Puerto de la Cruzis Teneriffal humputtelemas, ku Irak oli pari päivää ennen meidän paluulentoo hyökänny Kuwaitiin. Oli syttyny Persianlahden krigu.
Lähtöpäivänä jutust enempää tsennaamatta me ihmeteltii, Reina Sofian kentsul häärivii konetykein varustettui solttui. Me ei annettu homman enempää häslää mieltä, vaa tsitattii iisinä lähtöterminaalis venttaamas flygariin pääsyy.
Yht’äkkii mä kuulin jonkun huutavan kovaa mun nimee: ”mister Anikari!” Samassa hiffasin hyvän näkösen naismyndarin dallaavan kovaa vauhtii hallin poikki. Mä huusin takas: ”I’m here!”
Donna tarttu mun hihaan ja kehotti mua lähtee meggee. Lähdettii hölkkää kohti rappuu ja alas matkatavarahalliin. Alhaal meidät otti vastaa skäfä, mut tomera kessun natsoil varustettu myndariäijä.
Se traisas mut läpivalasunäytön eteen ja hoki kovaa ääneen: ”Pistola, pistola!”
Ukko osotti näyttöruutuu finnaajan elkein. Äijä ilmeisesti funtsas, et oli nyt fongannu boseen oikeen gangsterin revolleineen. Mun läpivalastus bägis oli ihan oikee reukku. Olin ekana ku puulla päähän lyöty, enkä osannu bamlaa mitää. Sit se kessu tempas bägin hihnalt ja käski öpnaa sen.
Se ei ollukkaa ihan snadi juttu, mä olin nimittäin slumpannu matkamuistoks oikeen Katana-fektan bambuhuotralla, jonka olin köyttäny punasel pyykkisnaral boseen bägin ympärille. Snaraa oli varmaa 15 metrii, ku en ollu raskinu sitä pätkii jatkokäyttöö varten. Kieputin snaran auki ja sain bägin auki. Bägin ines oli tosiaa Magnum 357 revolveri. Tosin vähän skäfämpi kooltaan.
Nyt mä minnasin slumpanneeni sellasen matkamuistoks. Kessu käski mun ottaa mutka bägist, samalla ku se patsasteli mairee smaili lärvillä ympäril häärääville duunareille. Ennen ku se ehti touhuta enempää, mä kontrasin pyssyn ja lyftasin sen ylöspäin ja painoin liipasinta. Reukun piippuun stendas glaidu snadi flekkis
Ukko käänty mua päin ja vaati saada rekun ittellee. Sit se alko painelee liipasinta ja bamlaa pälätti kovalla äänel jotai ympäril oleville duunareille. Naismyndari kehotti kessuu stikkaa hösselisti stendarin takas bägiin. Nyt oli jo tosi hösis. Donna melkee riuhtas ukolt reukun ja ojens sen mulle.
Sit se pyys kesult lupaa saada pakkaa se bägiin. Ukko tuntu flygaavan omis maailmois, petyttyää ku ei saanu fongattuu gangsterii bosee.
Ku kessu vendas selin matkatavaroit pakkaavii duunareihi nähden, pyöritteli ne etusormee ohimoil. Donna näytti mulle handul, et mä voin laittaa bägin bosee, samal ku se osotti sormella rannekloguu. Stikkasin Magnumin bägiin ja repäsin vetskarin bosee. Sit alko hirvee 15 metrin mittasen pyykkisnaran nyörittämine bägin ja Katana-fektan ympärille. Sain duunattuu Guinnessin ennätyskniigaan kelpaavan suorituksen ja Donnaa tarttu taas mun hihaan. Ei me enää hölkätty, vaa rynnättii lyhyin syöksyin ylös rappusii Transit hallin kolmantee kerroksee. Halli oli tyhjä!
Jengi oli jo liidattu flyggeen. Seuraavaks me rynnättii taas raput alas ja kentsun puolelle. Ku päästii dörtsist ulos, tsöras tyhjä busa meitä kohti. Myndaridonna huito kuskille käsimerkkei ja tää kurvas meidän eteen. Me dyykattii busaan ja äänitorvi huutaen kuski kiihdytti Finskin flyggen luo. Kentsuduunarit oli just roudamas steegoi vekka flygarin dörtsilt, ku me tsörattii mestalle. Donna huus äijille jotain ja ne skuttas steegat takas flyggen dörtsille. Mä kiitin komeeta naismyndarii kaikest ja kapusin trabat ylös inee.
Make tsittas fönarimestal, vierel tyhjä mesta. Mä tsittasin tyynen iisisti omalle sitsille bamlaamatta mitää.
”Missä (PIIP) sä oot ollu? Mä olin ihan varma, että ne vei sut häkkiin ja sä jäit tänne!” Filosofoi Make lärvi fleeguna.
”Eikä ku, mä kävin vaa tsekkaamas, ettei mun Katanaa ollu pöllitty”.
Flöittasin niin ku vaan oikee gangsteri.
Eikä me pariin timmaan bamlattu jutust mitää.
Myöhemmin mä kyl kerroin koko snygin stoorin Makelle.
Ja nyt sulle. Stoori on muute saletin tosijuttu.
t. Olli Anikari
ex-smuglari
