Sarvikuonot-1
Sleppasin yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselt tsufekudjulle. Siäl tsittas Kallonkutistaja-Väiski. Väiski on entinen leguri, jolta kikat on kondattu, ku se veti brenkkuu ku Aku piimää. Nykyään se on kyl ihan raivoraitis, mut muuten snadisti kuutamolla.
Mä slumppasin sokrupossun ja tsufen ja traisasin revan pallille. “Moi Väiski! Sä elät viälä!” Mä moikkasin. “No, mikäs pahan tappais!” Stikkas Väiski takas. “Aika se on ku tappaa talossa ja puutarhassa, Väiski.” Mä viisastelin. “Ei aika mitään tapa. Ihmiset kyllä tappaa kaikenaikaa toisiaan. Mut ei mua se kiusaa. Tappakoot hullut toisensa, mut ku fyrkka tappaa elukoita.” Väiski alko snadisti hikeentyy asiaan päästyään. “Sarvikuonojaki salametsästetää ihan sikana. Viimisen viiden vuoden aikana on “reinojen” salametsästys lyftannu 3000 prossaa!
Teksti ja kuva: Olli Anikari
