Ei me mitää vihreit idiksii funtsattu

Viime lördiksenä mä horjuin soffan ja skitun väliä. Mä olin varmaan skruudannu jotain sekulii safkaa, ku magas oli käynnissä buli krigu. Siinä soffalla slaafailles mä rupesin minnailee niit aikoi ku mä olin junnu ja budjasin Valkassa.

Ei silloin, nelkyt-viiskyt kesää sitte ollu mitää vihreit klabbinjälkii tai muitakaa vihreit funtsei. Silloin palautettii mölö-, jaffa- ja kaljaflindat buiduun, josta ne koljuttii meijeriin tai limufabriikkii tvetattavaks, steriloitavaks ja niihin fyllattii taas uutta kamaa. Sillai ne flindat kierrätettii jo silloin.
Mut ei me mitää vihreit idiksii funtsattu.

Sillon horjuttii kerroksiin buiduis ja byrois, ku joka mestas ei ollu konesteegoi. Buiduunki joutu dallaa, eikä tsitattu 300-heppasee bemarimaasturii aina ku piti mennä parin korttelin päähän buiduun slumppaa tsötee tai breguu.
Sillon ku mä olin jo jiftikses, ni muija tvettas kloddien vaipat. Ei sillon ollu kertakäyttösii. Pyykit kuivattii snaralla eikä 220 voltin tsägäris tvettauskoneessa. Blosis- ja suulis kuivas kuteet pitskulla ihan snygisti. Kloddit sai isobroidien ja systärien snadiks jääneet kuteet, ku ei ollu fyrkkaa slumppaa aina nyyaa kamaa.

Eikä me silloin mitää vihreit idiksii funtsattu.

Siihe aikaa meil oli vaa yks telkku tai radio. Ei ollu viiskyt tuumast näköradioo, eikä telkkuu joka huonees. Tsöges duunattii safka jota hämmennettii fedust duunatul kauhalla ja vispattii handuil semmost rautalankavispilää, ku ei ollu monitoimitsägärihärpättimii jeesaamas. Jos piti pakkaa jotai särkyvää kamaa postipakettii, lodjuun fyllattii gamloi tsaittareit pehmusteeks. Eihän sillon ollu styroksii tai kuplamuovii. Nurtsi slepattii skutattaval koneella, eikä itte skujaaval tsägärileikkuril. Me hamnattii kova kondis tekemäl oikeeta hikijumppaduunii. Jos silloin olis nähty kuntosalin tsägäril futaavan juoksumaton, ni ois varmaa griinattu stydisti.
Eikä me silloin mitää vihreit idiksii funtsattu.

Me dokattii vodaa kaivost tai kraanast ku janotti, eikä silloin kukaa ois suostunu slumppaa fabriikis duunattuu muovista “lähdevodaflinderii”. Skrivauspennat fyllattii musteel, eikä me slumpattu heti nyya pennaa ku muste slyyttas. Eikä faijalla ollu varaa stikkaa nyyaa skeggehöylää heti vekka ku terä tylsy.
Eikä me silloin mitää vihreit idiksii funtsattu.

Siihen aikaan jengi oogas sporal tai dösäl duunii ja me kloddit tsörattii skoleen fillaril tai dallattii. Ei mutsi skulannu meille skoletaksii. Himas oli yks tsägäritöpseli huoneessa, eikä bulii settii tsägärireikii, kaikenmaailman elektronisille vempaimille. Eikä käytetty mitää tietsigaohjattuu härpäkettä, jolla on yhteys tuussenien kilsojen päässä avaruudes flygaavaan satelliittiin, että hittais navista lähimmän kebabbimestan.

Joteski mä kaipaan niit aikoi ku pitskuil oli kavereita joiden kanssa sai braijaa skutsis Tarzanina. Tai ku sai luudaa nahkakuulan perässä Kuntsin kentsul, Hopsin gröönin värinen, hiestä märkä pelipaita liimautuneena selkään.

Eikä me silloin mitää vihreit idiksii funtsattu.

Näil sitä nyt mennää, funtsaa OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi.

Julkaistu:  Kirjoitti:  •

 

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *