Tääki snadi joulustoori tullu joskus väännettyy.
Ainaski meillä oli himassa muovinen feikkijoulupuu. Ja oon kyl joskus funtsinu, et aika monella parilla jotka budjaa enää kahestaan himassa, ku skloddit on jo häippässy kavalaan maailmaan, skulaa tää sama juitsu.
Ootteks muuten konsa ees snadisti, funtsinu tätä eloo niinku tän fedun kannalta. Ainaski meillä tää feikkikuusi koisaa koko vuoden pahvilodjussa meidän hösen klitsussa. Ja sit aina jouluks se roudataan ylös himaan ja väsätään juhlakondikseen. Stikataan oksille kultahilettä ja myrhamii ja se saa flagganauhan yllensä. Ja sit tieteski kynttilät oksille ja upee tsäärna sen latvaan. Tällai se sit loistaaki himassa tän joulun ihailtuna kunkkuna. Joskus sklodditki joraa sen ympärillä ja sjungaa jotain joulupiisii öögat loistaen, ”kun joulu, joulu, on meillä”.
No sit ku tää festi on taas kerran förpii, niin siltä plokataan tylysti kaikki nää mitskut ja muu tinggeli tangelit veke. Duunataan takas tähän fittiin ahtaaseen lodjuun ja roudataan mörkkiin klitsuun yksin ja unohdettuna, venaan seuraavaa jouluu.
Onks niin, et ku tota ikääkin starttaa kasaantuu, födaa tää varsinki kundien spiritti skäfästi hempeeks ja alkaa toi kuuppaki pehmeneen. Ainaski tää meitsin Ågelin friidu on stydisti sitä mieltä ku pari vuotta sitte sille ehdotin diilii, et tää galsa kohtelu tän fedun kohdalla saaki nyt sit ilosen stopin.
Ei joutunu tää meidän joulufedu enää staijaan galsaan ja mörkkiin klitsuun, vaan roudasin sen meidän landelle. Ja sit keväällä mä stikkasin sen stondaan, toisten snadien kuusten kafruks meitsin pitskugutsiin.
Mä oon ihan saletti, et sen elo on nyt hemmetin bulisti kliffempaa. Se saa fiilistellä, ku suulis starttaa kesäaamulla skriinaan. Sit vaikka joku aikasta masii tsögaan startannu fogeli, tsittais sen oksalle vaklaan tän mun himalandian armasta suvee. Lämmin, nasta kesätihku hellii ja hiplaa sen ujoo sieluu. Ja musta kyl tuntuu, et sen fedukafrut joskus salaa iskee snadisti öögaa toisilleen ja nyökkää sitä kohti. Ja jos tää snadi fedu tän hiffaa, niin se on kai sit hintsusti nolona.
Nyt viime keväänä ku taas utelin tän feikkifedun kondista, se oli ihan intona ku se paljasti, et se onki styylaillu yhen friidufedun kera ja ne oiski treenannu duunaa täks vuodeks yhteistä snadii käpyy. Studaan vaan snadisti, et niitten toi perimä ei taida oikein suosii tätä yhteistä ja onnellista perhetapahtumaa.
Sit vielä taas, niinku hyvä himakasvatus opastaa, toivotan Hyvää Joulua joka inehmolle, naturalle ja elukalle, paitsi ei minkeille. Ne pölli aina fisut mun katiskassa meidän Sysmän landella.
Tää ressufedu oli snadisti yksinäinen ja hämillään sen ekana Jouluna meidän landella. Nyt jo sen elo on täyttä odotusta, iloo ja rauhaa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma