Tässä taas yks tosistoori kaukaa menneisyydestä, kun kesät oli kuumia ja minä vietin kesiä saaristossa. Luonto tuli lähelle ja opin paljon. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Havaintoja lammikon reunalla.
Plotikossa, kaislikossa keskipäivän auringossa
tsimmaa snadit sammakot, snadit, mustat pallerot.
Tsimmaa ihan ilman pelkoo, ei vaarast viel oo selkoo.
Sirppileukamasi levän seass vahtaa
äkkii ekan palleroisen kätevästi lahtaa!
Pian teilaa toisenkin, nälkäinen on siltikin.
Vesikirput vaan jatkaa jortsujaan.
Hyppyheikki lammikossa veden pintaa mittaa,
malluainen toisaalla, syvänteitä luotaa.
Neidonkorennot , gimmat ilman heilaa
kuvajaistaan pinnass peilaa.
Vuoron perää immet nää,
safiirisiipiänsä esittää.
vesikirput vaan jatkaa jortsujaan.
Pinnan alla liikahteli Saurus-suvun pikkuveli,
sahalaita evä selkää peitti svanssiin asti.
Oranssinen pilkkumaga, loisti pintaan asti.
Mitähän se funtsaeli siellä uidessaan?
Jurakauteen palatako, diggais haaveissaan?
Vesikirput vaan jatkaa jortsujaan.
Sirppileukaa karseemman tsennaa aniharva.
Lammen Kuolon Kunkkua peittää musta karva.
Seittilinnan valtias on saalistaja hurja
kuuden öögan hypnoosiss pian goisaa uhri kurja.
Pian se duuna safkat siitä, se vesihämis musta.
Sanoo sitten kylläisenä: Tykkäsinpä susta!
Vesikirput vaan jatkaa jortsujaan
Teksti ja kuuva :Rantsu
