(uusinta, kuinkahan vanhaksi konnat elää?)
Näin stoori Bufo bufosta alkaa:
Kun se födas, ei ollu sillä handuu ei jalkaa
Faijastaan, tai mutsistaan ei snadi tullu tietämään.
Orpouttaan joutui jo syntymästään sietämään.
Skolessakin sitä aina jäynättiin, sgriinattiin, ja nuijapääksi haukuttiin.
Ei murkkuikäkään mitään kliffaa ollu, eikä hupia,
kun kroppa kasvoi täyteen rupia.
Sbuliks Bufo silti varttui, konnamaisuus kun lisää karttui.
Nyt Bufoo studas, koirat sekä kissat,
kun kirsun päässä kirveli, stydit konnan pissat.
Bufoo studas skutsin musta kyykin,
rupikonnan ihosta löyty siihen syykin.
Bufo treffas kerran vanhan tutun, leuhkan Rana Temporarian,
sjungas sille kliffasti Don Giovannin aarian.
Gimma fittisti vain nakkas niskojaan.
Sano:” Stydimmän ja stailimman, koska vaan mä saan.”
Bufo poltti päreensä ja lähti lätkimään,
tuumi ettei yhtä gimmaa kantsu jäädä kerjäämään.
Steissin raflastase tilas pitkän kaljan.
Nosti itsellensä yksinäisen jäbän maljan.
Eilen kuulin hurjan jutun, se liitty Bufo Bufoon.
Se oli Hagiksessa joutunut siepatuksi Ufoon.
Teksti ja kuva: Rantsu
